Motivaatiosta, tavoitteista ja epämukavuudesta

18.04.2017 19:534 kuukautta sitten

Moikka! Kiva kun pääsit lukemaan! Tässä onkin mennyt hyvä tovi edellisestä postauksesta. Sitä se on, kun vääntää innolla menemään, käy töissä ja johonkin väliin tarvii mahduttaa sitä lepoaikaa. No mutta, täällä taas tekstiä vääntämässä. Tänään kirjoittelen kolminaisuudesta, jossa jokainen aspekti liittyy kahteen toiseen.

Motivaatio eli syy tai halu tehdä jotakin muodostaa tavoitteen. Näin yksinkertaistetusti. Jossain kohtaa mukaan astuu epämukavuus, joka kasvaessaan muotoutuu kivuksi. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa sivu kaupalla mutta otetaan tänään muutama näkökulma lähemmän ihmettelyn kohteeksi. Me ihmiset tapaamme haluta asiaa jos toistakin. Asetamme jos jonkinmoista tavoitetta itsellemme ja saavutamme ne vaihtelevalla menestyksellä. Tavoitteiden saavuttamisessa olennaista on se, kuinka paljon me sitä haluamme, ts. kuinka paljon olemme valmiit tekemään töitä tavoitteemme eteen. Työ taas, vaikka kuinka sitä rakastaisi, ei aina ole herkkua. Välillä löytää itsensä soramontun pohjalta kädet verillä lapion kanssa, näin kuvainnollisesti. Mitä tässä kohtaa tapahtuu, ratkaisee halu saavuttaa tavoite eli motivaatio. Vaihtoehtojahan on runsaasti. Luovuttaminen, eteenpäin puskeminen, lepääminen ja parempien ratkaisujen hakeminen ovat kaikki käden ulottuvilla.

Kolmion vaikeimmin hahmotettavan nurkan muodostaa epämukavuus. Sanomme toisinaan itsellemme ettei kannata, se on vaikeaa, en onnistu, en ole hyvä siinä. Ympäristöstä tulee usein samanmoista viestiä. Niin, ei kannata yrittää eikä kannata opetella, kun kaikki taitavat tyypit ovat syntyneet taitojensa kanssa. Vai miten se menikään…? Me olemme mukavuushakuisia otuksia. Liian monelle meistä ongelmat, haasteet, vastoinkäymiset, kipu ja epäonnistumiset ovat merkki siitä, että nyt pitää luovuttaa ja antaa olla. Liian moni käsittää nämä merkkeinä siitä, ettei kannata jatkaa. Tekemällä oppii ja harjoittelemalla kehittyy. Tietoinen epämukavuusalueelle meneminen kasvattaa kykyä olla ja toimia sillä alueella. Useimmat tavoitteistamme taas vaativat menemistä epämukavuus alueelle, sillä jos tavoitteemme olisi meille yksinkertainen sekä helppo, me olisimme siellä jo!

Tavoite on motivaation erottamaton pari. Onko tavoite sinulle tarpeeksi tärkeä, jotta pystyt sietämään riittävän määrän epämukavuutta? Onko tavoite sinulle tarpeeksi tärkeä, jonka vuoksi olet halukas tekemään elämääsi isompia tai pienempiä muutoksia? Näitä kysymyksiä kannattaa pohtia tarkasti. Hienoa jos vastasit kyllä molempiin kohtiin. Huomaa, etten ottanut onnistumiseen mitään kantaa. Epäonnistuminen on aina mahdollista, myös niissä ”varmoissa” ratkaisuissa. Epäonnistuminenkin on tulos ja kokemus, joka on käypää valuuttaa seuraavia projekteja suunniteltaessa. Onnistuminen tulee vasta myöhemmin, ensiksi pitää lähteä liikkeelle. Pahimmillaan halu olla hyvä ja osaava estää tarttumasta sellaisiin haasteisiin jotka lopulta kunnon ähisemisen jälkeen olivatkin saavutettavissa.

Hyvä tavoite on sellainen, joka motivoi yrittämään ja jatkamaan, myös silloinkin, kun ei suju, nyppii ja nälättää. Nyt on hyvä hetki palata soramontulle. Lapio iskee kallioon ja tekee mieli mennä kotiin. -Ei tästä mitään tule, perhana. Mahdotontahan se on lapiolla kallion läpi mennä!  Jos tavoite puhuttelee sinua tarpeeksi, jatkat kaivamista. Ehkä käyt kotona nukkumassa yön yli. Aamulla palaat hommiin ja huomaat että lapioon kolissut kallio olikin vain iso kivi. Väsyneenä olit aivan varma, että peli on pelattu, kuoppa ei syvene. Kuvattu tilanne ei ota mitään kantaa siihen, kuinka taitava kaivuumies (tai nainen) olet tai kuinka hyvät varusteet sinulla on. Lopputuloksen määritti motivaatio. Halusit ehdottomasti saada kuopan kaivettua ja olit valmis palaamaan aamulla montulle, vaikka olit edellisenä iltana arvioinut tilanteen mahdottomaksi. Vaikeat hetket ovat niitä tärkeimpiä hetkiä. Väsyneenä ja lannistuneena olit aivan varma, ettei tästä enää mitään tule. Tilanteen ratkaisi hyvät unet ja taas jatkettiin. Mikäli sinulla ei ole kokemusta epämukavuudesta luovutat helpommin tilanteissa, joissa ratkaisu saattaa olla aivan käden ulottuvilla. Mitä enemmän taas hakeudut haastaviin tilanteisiin, sitä paremmin niissä toimit, riippumatta aihepiiristä. Olet kova opiskelemaan ja luet aina viimeisen päälle? Se taito on sovellettavissa myös vaikkapa lenkkeilyyn.

Kaikesta huolimatta voi olla niin, että tinaa valaessa pärisit urakalla, teit suunnitelmia siitä tästä ja vielä tuostakin. Olit täynnä virtaa. Uusi vuosi, Uusi Minä! Jes, nyt homma hoituu ja koko elämä muuttuu kerralla. Upeaa! Tavoite ja motivaatio ovat enemmän kuin kohdillaan. Ongelmaksi muodostuu se, ettet ottanut yhtään huomioon sitä, että ikäviä yllätyksiä tapahtuu varmasti. Suunnitelmat eivät mene odotetusti. Muutostyö viikko toisensa jälkeen onkin reippaasti raskaampaa kuin alun perin ajattelit. Pahoista tavoista onkin yllättävän vaikea luopua, nehän ovatkin tavallaan ihan kivoja tapoja. Mitä tässä vaiheessa tapahtuu? Luovutatko, pidätkö hieman taukoa tavoitteistasi vaiko kenties arvioit suunnitelmasi sisältöä sekä aikataulua uudemman kerran. Mikäli et ole tarpeeksi hyvin valmistautunut haasteisiin, ne lopulta kaatavat koko homman. Puskemalla näiden vaikeiden paikkojen läpi, pääsisit juuri sinne, minne haluaisitkin päästä. Vaan ei hätää! Vaikka projekti Uusi Minä menisi käsille, reisille ja vaikka minne, taito sietää ja hallita epämukavuutta tulee mukana.  Se kantaa parempiin tuloksiin seuraavalla kerralla.

Mitä enemmän harjoittelet epämukavuuden sietämistä, sitä paremmaksi siinä tulet. Epämukavuuden sietokykyä voi kasvattaa altistamalla itsensä tietoisesti hallittavalle määrälle kipua. Esimerkiksi tunnin lenkin päälle juokseekin vielä 5 minuuttia. Tenttiin lukiessa lukeekin vielä 3 sivua lisää. Käveletkin työmatkalla kahden ylimääräisen korttelin ympäri. Lähdetkin sateella juoksulenkille, vaikka yleensä et sateella juokse. Näillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta mutta ne harjoittavat päättäväisyyttä. Päivän kunto vaihtelee eikä aina kannata pyrkiä tekemään enemmän. Silloinhan kasvaneesta määrästä tulee normi. Nyt haetaan hieman ilkeältä tuntuvaa poikkeusta. Toisinaan olet rättiväsynyt etkä jaksa mitään ylimääräistä, eikä siinä mitään. Toisinaan taas on virkeämpi olo ja nämä haasteet kannattaa keskittää näihin päiviin. Ainakin aluksi.

Kannattaa muistaa, että vapaaehtoisesti vaikeita asioita tehdessä itsestään löytää kykyjä sekä voimavaroja, joista ei alkuvaiheessa tiennyt vielä yhtään mitään. 

Keskity onnistumisiin ja käsittele huonot lopputulokset. Miksi kävi niin kuin kävi? Oleellinen kysymys tilanteesta riippumatta. Jatkoa ajatellen parhaiten eteenpäin potkii onnistumisiin keskittyminen. Tärkeää etenkin pelikaaneja turbiinista irrotellessa. Jaksoit silloinkin, jaksat nytkin. Pystyt. Osaat. Vaikkei mikään olisi onnistunut pitkään aikaan. Pystyt siltikin.

Opettele löytämään jokaisesta tilanteesta jotakin hyvää ja jotakin kehittämisen varaa. Etenkin viimeiseksi mainittu vaatii toistuvaa harjoittelua. Äkkiseltään ajatus voi tuntua vieraalta. Eihän töistä myöhästymisessä voi olla mitään hyvää..? Noh, ehkäpä sait todella makeat yöunet. Eikä kukaan ole niin taitava, että osaisi ja tietäisi aivan kaiken.

Mieti mitä hyvää tavoite sinulle tuo tai miten mukavaa tavoitteeseen pyrkiminen on. Sun ei ole pakko, sä saat. Kuinka hienoa lopultakin on olla juuri tässä, juuri nyt, omaa unelmaa tavoittelemassa. Näiden avulla voi opetella harhauttamaan mieltään vaikeiden hetkien aikana. Mikä vain myönteisen sävyinen ajatus, joka vie tietoisuuden pois juuri tämän hetken hankalasta vaiheesta, käy.

Ja ei muuta kuin harjoittelemaan \o/