Pärjääkö tanssissa samalla reseptillä kuin urheilussa?

24.03.2017 09:023 kuukautta sitten

Menestyykö tanssija samalla reseptillä kuin urheilija?

Aloitin tanssin harrastamisen viisivuotiaana ja hetken aikaa se oli ammattini. 13-vuotiaana aloitin avustavana tanssinopettajana ja siitä lähtien olen opettanut taukoamatta vähintään kahtena kertana viikossa, 17 vuoden ajan. Uskallan siis tituleerata itseäni tanssin opettamisen kokemusasiantuntijaksi.

Toisaalta työni Olympiakomiteassa mahdollistaa suomalaisen huippu-urheilun seuraamisen hiukan lähempää. Se on innostavaa, kiinnostavaa ja opettavaista. Olen innokkaana kilpakuntoilijana kiinnostunut siitä, miten urheilussa kehitytään. Täytyy sanoa, että monesta urheilun kautta saamastani opista olisi ollut paljon hyötyä tanssiurallani. Kyky oppia ja kehittyä on mielestäni yksi tanssijan, urheilijan ja ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista.  

Matka, määränpää vai päämäärä?

Kaikki ylläolevat termit ovat tavalla tai toisella tuttuja urheilumaailmasta. Suorituksen rakentamisen kannalta on tärkeää määritellä se, mitä kautta tulos syntyy. Tanssimisessa tulos syntyy ehdottomasti suoritukseen johtavasta matkasta, siis niistä valinnoista ja toistoista, joita tehdään kun suoritusta rakennetaan. Tanssiminen on rakentamista, luomista, mielikuvien saattamista liikkeeksi. Samalla tanssiminen on itsestäänselvästi luonteeltaan täysin erilaista kuin perinteinen urheilu. Se on puhtaasti arvostelulaji ja uusia tapoja tuottaa tanssia syntyy joka päivä. Kuitenkin uskon, että tapa, jolla tanssia tuotetaan, voi olla opettavaista myös urheilussa kehittymiseen ja ehkä jopa menestymiseen. 

Tanssin tuottaminen lähtee usein visiosta, laadullisesta käsityksestä siitä, miltä optimaalinen suoritus voisi näyttää. Tämän jälkeen tanssija lähtee toteuttamaan tuota visiota parhaalla mahdollisella tavalla tietämättä sitä, onko tuo täydellisen suorituksen visio muiden mielestä edes "sinnepäin". Tanssija ei siis periaatteessa voi koskaan olla varma mihin "oma suoritus riittää". Siitä huolimatta oma kuva täydellisestä suorituksesta, täydellisestä tanssista on saatava aikaiseksi. 

Vaikkapa uintitekniikkaa treenatessani olen huomannut, että sama ajattelu toimii myös altaassa. Pienten yksityiskohtien ja kellon tuijottamisen sijaan olen pyrkinyt parantamaan perustekemisen tasoa, siis tavoittelemaan laadullisesti tärkeimpiä asioita. Olen hakenut oikeaa vartalon asentoa, liukua ja rentoutta. Jos tuijottaisin sokeasti päämääräni (ui kovempaa!), voisi laatu kärsiä. Liiallinen päämäärän tuijottaminen johtaisi yliyrittämiseen ja harjoittelun laatu kärsisi. Taitaa olla liian tuttua meille kuntoilijoille... 

"Erot ihmisen ajattelussa tuottaa suuria muutoksia ja siksi on tärkeää keskittää ajatukset oikeisiin asioihin". 

Pakonomaista päämäärän tavoittelua voi miettiä toisessakin kontekstissa. Ajattele treffitilannetta, jossa yrität pää märkänä saada toisen ihminen pitämään sinusta. Lipsahtaa helposti yliyrittämisen puolelle tässäkin, eikö?

Kun kaikki menee putkeen...

Yksi ihmisen perustarpeista on itsensä toteuttamisen tarve. Koko Suomi sai seurata kun Iivo Niskanen voitti Lahdessa 15km perinteisen hiihtotavan maailmamestaruuden. Iivo sai torilla kaulaansa mitalin, mutta haastatteluissa olin kuulevinani suurta tyytyväisyyttä siihen, miten kaikki osa-alueet menivät nappiin. Iivo kiitteli kalustoaan, huoltoaan ja itseään - koskaan ei mies ole saanut itseään niin ahtaalle. Jotenkin lausunnoista välittyi tyytyväisyys siihen, että jokapäiväinen tekeminen toi tuloksen. Mitali taisi olla määränpää, jonka onnistunut matkanteko tuotti. Iivo pääsi toteuttamaan itseään huippu-urheilijana ja uskon että se luo ison osan tyytyväisyyden tunteesta. Jollakin tavalla pystyin samaistumaan urheiljan tyytyväisyyteen.

Vastaavalla tavalla olen yhden kerran tanssijan urallani onnistunut toteuttamaan itseäni lähestulkoon täydellisesti. Edelleenkään en muuttaisi suorituksesta mitään. Paitsi tietysti vaatetuksen. Reilut 10 vuotta sitten voitimme yksimielisellä tuomaripäätöksellä HipHop-tanssin suomenmestaruuden ja EM-hopeaa sinänsä yksinkertaisella reseptillä. Tiesimme miltä haluamme näyttää, kävimme jokaisen yksityiskohdan läpi ja toivoimme, että se riittäisi vakuuttamaan tuomarit. 

Katso blogitekstiin kuuluva video TÄSTÄ.

Ja riittihän se. Mitali oli mukava ripustaa kaulaan, mutta hyvältä tuntui myös se miten saimme ajatuksissa olleen vision toteutumaan tanssissa. Visio ja toteutus olivat meidän ja muotoilimme kaiken itse.

Urheilu, tanssi ja liikkuminen ovat kaikki tapoja toteuttaa itseään. Keskittymällä olennaiseen ja nauttimalla matkasta on päämäärän tavoittaminenkin hienompaa.

 

Enjoy the ride,

Ville

Kirjoittaja Ville Köngäs on Suomen Olympiakomitean liiketoimintapäällikkö. Aktiivisena some-vaikuttajana tunnettu Ville vastaa Olympiakomiteassa varainhankinnasta ja yritysyhteistyöstä. Ville on innokas hiihto- ja triathlonharrastaja, joka uskoo puheiden sijasta tekoihin. Olympiakomiteassa työskentelyn ohella Ville toimii tanssinopettaja ja tanssijana hän on meritoitunut mm. EM-hopealla HipHop-tanssin Euroopanmestaruuskilpailuissa. Seuraa Villeä Twitterissä @villekongas