Taistelun kautta kokonaiskisan voittoon - Tahkon täysmatka ja #kerääkokosarja

11.08.2017 14:162 kuukautta sitten

 

Lähes viikko on kulunut Tahkon täysmatkan maaliintulosta. Viikko on mennyt erilaisten väsymystilojen ja lihassärkyjen merkeissä, mutta kokonaisuutena on parempi meininki kuin viime vuonna ensimmäisen täysmatkani jälkeen.

 

Viime lauantain kisa-aamu valkeni hieman sateisissa merkeissä ja huomasin uinnin aikana, että vettä alkoi sataa ihan kunnolla. Uinti meni tällä kertaa tosi hyvin. Ajattelin, että haluan uida hyvän uinnin kauden viimeisessä kisassa, joka antaisi taas vähän itseluottamusta tulevalle harjoituskaudella. Tykkään uida pitkää matkaa, kun silloin tunnen löytäväni rennon ja tehokkaan etenemisvauhdin. Lisäksi Tahkolla kaikki ollaan samassa lähdössä, jolloin peesiin pääsemismahdollisuuksiakin on enemmän kuin muissa kesän kisoissa. Peesissä on todella helppo rentouttaa uintia, joka ei oikein suorittamista palkitse. Viimeisellä parilla sadalla metrillä uinti alkoi jo rankaisemaan ja rantautuminen takkusi hieman, mutta pääsin maihin ja pyörän päälle.

 

 

 

Rantautumista.

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Olin noin 10 minuuttia kärkeä perässä. Nyt oli tarkoitus hiljalleen kaventaa eroa sillä matka oli pitkä. Yritin syödä ja juoda kunnolla uinnin päälle. Sade vain yltyi ja ero kapeni. Pari kertaa oli niin kylmä, että en saanut peukalolla painettua vaihdetta vaan jouduin käyttämään toista kättä avuksi. Käsivarsi oli vain niin kohmeessa ettei mikään toiminut. Kolmannen kierroksen alussa huomasin, että palleaan pistää ikävästi ja kaikki ei ollut kunnossa. Yritin venyttää ja venkoilla pyörän päällä, mutta ei hellittänyt. Pyörällä kuitenkin pystyy etenemään, mutta mielessä kävi jo miten juoksu tulee lähtemään. Pääsin parhaimmillani minuutin päähän kärjestä, mutta loppuun jouduin vähän hellittämään.

 

Vaihto oli juuri niin karmea, kuin olin kuvitellut. Yritin juosta pyörältä telttaan ja suoristaa itseäni väkisin, mutta palleaan vain pisti. Lähdin juoksemaan, mutta jalka petti aina alta, kun palleaan pisti. Eihän näin voi päästä mihinkään. Otin kävelyä, painelin kylkiluiden alle, kävin puskan puolella, mutta mikään ei helpottanut. Pääsin ensimmäiselle huoltopisteelle ja mielessä kävi jo keskeytys. Jukka oli kuitenkin onneksi tien varressa ja näki tilanteen. Järjenääni antoi neuvoksi pysähtyä kokonaan ja ottaa aikaa. Niin kauan, että pystyy taas juoksemaan. Ei haittaa, jos ottaa aikaa, matkaa on kuitenkin vielä 40 km. Tein näin ja noin 5km kohdalla tunsin pystyväni taas etenemään hieman reippaammalla askeleella.

 

 

Kuva: Bullseye Photography

 

Ajattelin, että ehkä SM-kisa on nyt pelattu, mutta #kerääkokosarja on vielä voitettavissa. Mira oli sarjassa 11 minuuttia perässä, joka ei ole mitään, jos joutuu todellisiin ongelmiin maratonilla. Tällä hetkellä Mira oli noin 4-5 minuuttia minua edellä. Olin siis vielä edellä sarjassa, mutta vain minuutteja. Jatkoin varovaista etenemistä ja otin energiaa jokaisesta huollosta. Energiaa ja nestettä oli vain saatava alas vaikka ei tekisikään mieli. Onnistuin kaventamaan eroa ongelmien jälkeen matkan aikana. Noin 25 km kohdalla tuli kuitenkin hirveä notkahdus ja ero Miraan kasvoi kuuteen minuuttiin. Pelkäsin vaivojen tulemista esiin, jos kiristän. Tajusin kuitenkin, että nyt oli taisteltava tai muuten menee kokonaiskisan voitto. Kolmannen kierroksen loppupuolella löysin taistelutahtoa ja vauhti parani. Sain kiinni kilpailijoita, jotka olivat jo ohittaneet minut ja kadonneet. Olin yllättynyt. Viimeiselle kierrokselle sain taas Jukalta pullon colaa, joka upposi saman tien ja vauhti vain parani. Olin aivan ihmeissäni. Nyt oli mentävä niin kauan kuin maali tulee vastaan. Toivoin vain ettei energiat lopu kuin seinään, mikä on usein tällaisen loppukirin seuraus, jos maali ei tule ajoissa vastaan. Sain Miraa kiinni viimeisellä kierroksella melkein 3 minuuttia. Tajusin, että nyt olen turvannut #kerääkokosarjan voiton. Vielä oli kierrettävä lahden poukama ja sieltä se maali tuli vastaan!

 

 

Maalissa!

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Hieno tunne päästä maaliin. Pitkä päivä kaikkine vaiheineen takana ja suoraan Kallen haastatteluun. 

 

 

Haastattelussa irtosi jo hymy.

Kuva: Bullseye Photography

 

Onnistuin nappaamaan #kerääkokosarjan voiton ja SM-pronssia. Sarjan voitto kertoo itselle, että pystyn suoriutumaan tasaisen vahvasti kaiken pituisilta matkoilta. Mikä sinänsä on mukava juttu, kun takana on toinen kausi triathlonin parissa.

 

 

Sunnuntain palkintojen jaossa. 

Kuva: Bullseye Photography

 

Ensi kaudelle projektina tulee olemaan taas juoksu jalan ja uinnin eteenpäin vieminen. Tykkään ajaa aika-ajopyörällä/triathlonpyörällä kilpaa ja mieli tekisi keskittyä puolimatkalle ja peesikieltoisiin perusmatkoihin. Tällaisia ajatuksia nyt ja katsotaan mihin harjoituskausi vie.

 

Kiitos kuluneesta kaudesta Sponsoreille, tukijoille, kannustajille sekä kisaorganisaatioille hienoista triathlonkisoista!