Mene metsään (osa 1)

15.09.2016 11:0611 kuukautta sitten

Kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä ja useimmat ovat ehtineet jo hieman hengähtää, lomailla ja palautella kesän jälkeen. Syksyn sää on sen verran viileämpi ja valoisa aika lyhyempi, että ulkopyöräily kannattaa siirtää maantieltä maastoon. Asfaltilta poistuminen antaa paljon uusia treenimahdollisuuksia ja avaa uusia ovia nauttia reiteistä, luonnosta ja hiljaisuudesta. 

Se, miten syvälle metsään kannattaa sulkeltaa, riippuu alla olevasta menopelistä. Myös työmatka-ajossa näppärä cyklocross-pyörä tai vastaava mahdollistaa ajon hiekkateillä, latupohjilla ja myös helpoilla poluilla. Maastopyörällä pääsee kokemaan jousituksista ja ajotaidoista riippuen hyvinkin haastavia polkuja, kallioita ja tiukempia korkeuseroja sisältäviä reittejä. 

Ainakin neljä hyvää syytä pyöräillä maastossa

 

1. "Ota iisii"

Keväällä ja kesällä harjoittelu maantiellä on ollut tavoitteelista useimmilla ja harjoitusta on ohjannut syke, vauhti tai wattimittarit. Asfalttipinnalla kiitäessä, varsinkin triathlonpyörällä, on vaikea mennä hiljaa! Katse hakeutuu väkisinkin mittareihin ja alitajuisesti aivot raksuttaa ajonopeutta. Maastossa on helpompi ajaa helppoa, ellei hakeudu mäkiselle reitille! Hae alkuun helppoja ja tasaisia reittejä. Maasto- ja cyklocrosspyörissä on pienemmät välitykset, joten pakostakin tulee pyöritettyä enemmän. Maastolenkeillä kannattaa unohtaa keskinopeudet ja varsinkin alkusyksystä, harjoituskauden alkaessa nauttia leppoisasta etenemisestä. 

2. Opettele tekniikkaa

Vaikka poluilla, kallioilla, pehmeällä hiekalla tai juurakossa ajaminen ei suoranaisesti vastaa kurvailua triathlon- tai maantiepyörällä, kehittää maastossa ajaminen yleistä ajotaitoamme. Varsinkin aikuisiällä aloittavat harrastajat kaipaavat kehitystä ajotaitoon: väistäminen, kääntyminen, kurvaaminen, jarruttaminen. 

3. Tehokkaita treenejä

Maastossa ajaessa saa tehtyä myös helposti tehokkaita treenejä. Mäkeä, mutkaa ja polkua ajaessa ei ilmaisia kilometrejä olekaan. Oikein valitulla reitillä saa maastossa ajaen kerättyä nousumetrejä huomattavasti helpommin kuin maantiellä

4. Polut ja mäet haastavat keskivartalon

Hankin metsäreiteiltä luonnollista voimaa. Tasapainottelu epätasaisella alustalla ajaessa ja mäkien kipuaminen pistävät keskivartalon töihin, sillä ajoasentoa täytyy ylläpitää aivan eri lailla kuin maantiellä ajaessa. 

Haluamme jakaa lukijoille Sonja Kallion vinkit ja huomiot. Nämä kannattaa ottaa tarkasti, sillä Sonja on kokenut maastokuski ja tuore maastotriathlonin mestari Imatran SM-kisoista:

  • Kannattaa panostaa kalustoon ja sen erityisesti säätämiseen. Ajoasennon lisäksi kannattaa miettiä rengaspaineita ja jousitusta. Niillä voi saada ajomukavuudesta metsässä paljon irti. Säätäminen voi jäädä triathlonistilla helposti, kun maantiellä ajaessa on aina tietty paine eikä jousituksia tarvitse miettiä.
  • Renkaat voi litkuttaa niin, että renkaissa ei ole lainkaan sisäkumia ja sillon riittää helposti 1,5 bar paineet renkaisiin ja siinä on iso ero ajomukavuudessa verratuna 2,5 bar paineeseen. Maastotriathlonkisoissa huomasin, että moni triathlonisti pisti monta baria renkaisiin.
  • Maastopyörällä ajaminen kannattaa alottaa maltilla, sillä sen kuljettaminen on aika paljon rankempaa kuin maantiepyörän ja se saattaa innostuksissa unohtua. Aluksi kannattaa suunnata helpoille poluille ja vaikeuttaa sitten pikkuhiljaa. Jos on mahdollista, niin kannattaa ajaa paremman maastokuskin perässä poluilla, siinä oppii paljon helposti.
  • Pyörän päällä kannattaa keskittyä rentoutumaan ja katsomaan kauas, ettei jää tuijottamaan seuraavaa kiveä tai juurta. Se helpottaa polulla ajamista huomattavasti.