Antti Hagqvist

Olen Antti Hagqvist, huikeana viini vuonna 1977 syntynyt tavallinen suomalainen mies. Kaksinkertainen leukemia potilas ja nelinkertainen teräsmies. Työ johtamisen ja kehittymisen parissa, naimisissa harrastusten lisäksi myös siviilissä. Blogissa kertoilen värikkäitä ja mustavalkoisia tarinoita omasta harjoittelusta. Harjoittelua tai usein sen puutetta ohjaa kahden hoidetun leukemian jättämät "ruhjeet" kropassa sekä työ ja perhe-elämän tuomat kaikille tutut haasteet.

Haminasta Itävaltaan

Se tuli ja meni Hamina triathlon ja kävi tuuri, nappasin kuntosarjan voiton. Harvoin saa enempää kuin ansaitsee, mutta nyt sain. Olihan se lyhyt spurtti samalla kivaa ja ihan hanurista, kivusta nautintoon on oikeasti aika pelottavan vähän. Ja yleisesti tuota Haminan kisaa uskaltaa suositella, ihan loistava tapahtuma ja varsin hieno oli myös Haminan uusi uimahalli. Suosittelen, eikä tämä ole mikään maksettu mainos vaan ihan oikea kuluttaja kokemus. 

Haminan kisan jälkeen on jostain kumman syystä ollut a) lenkki intoa ja b) tuntuu kuin kroppa (ja pää) olisi saanut tuollaisesta karstan poltosta jotain extraboostia. Hyvä niin. Kisan jälkeen sunnuntaina surffailin yhden tutun kanssa fillarilla rennon reipasta PK:ta ympäri Espoota, maanantaina vedeltiin Annin YU harkkojen aikaan vetoja nurmella ja tiistaina piti työpäivän jälkeen ottaakin sitten päiväunet. Onneksi yksi lepopäivä riitti ja olo kohentui. On muuten huikean hienoa kun oikeastaan useampaan vuoteen "juoksusta" pystyy nauttimaan. Eilen Annin YU harkkojen aikaan tehtiin kevyt hölkkälenkki Tiinan kanssa ja ei ollut hassumpaa sekään. 

Työrintamalla on vauhdikasta. Normaalien "rutiinien" lisäksi ollaan Jarin (Puranen) kanssa sorvailtu myOne yhteisöllistä työhyvinvointi ja itsensäjohtamisen palvelua. Muutetaan siinä skenessä kaikki, koska työhyvinvointi on kaikkien oikeus. 10 kesäkuuta sitten näette mitä ollaan saatu aikaan ja voitte käydä painostamaan työnantajianne ostamaan palveluun lisenssit koko henkilökunnalle (tämä oli mainos, mutta jotain sitä on ihmisen elääkseen tehtävä). Vakavissaan puhuen ollaan Jarin kanssa ihan fiiliksissä tulevasta palvelusta, vaikka työmäärä ennen kesäkuun 10 päivää onkin melkoisen suuri, mutta omasta mielestä jonkin merkittävän asian tekeminen saa stressin pysymään positiivisena. 

Huomenna aamulla lähteekin kone kohti Itävaltaa ja jos illalla ehdin saamaan kaikki tavarat kasaan niin sitten lähdetään kisamatkalle kohti St Pöltenin 70.3 Ironmania. Kunto ei todellakaan riitä mihinkään ihmeelliseen suoritukseen, tavoitteena on saada vähintään se minkä ansaitsee. Reitillä on ilmeisesti muutama ihan mäeksi luokiteltava nousu, joten jätän aika arvailut sikseen. Hauskaa olisi jos ei missään kohtaan lähti mopo keulimaan ja tulisi sellainen lattean tasaisen suoritus, joka palvelisi kunnon nousua parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt alan itsekin uskomaan siihen että unelmani elokuun täydellämatkalla 11h alituksesta on mahdollinen. Niin ja miksi minulla sitten on tuo aika tavoite? No ihan siitä syystä että se on mulle motivaattori lenkkeillä myös silloin kuin hieman laiskottaa ja on vaikka surkea keli. Toinen syy on se että kun on "siviilissä" joku tavoite, jota kohden kulkee niin on helppo välillä keskittyä siihen. Tuo tavoite on yksi harvoja asioita joita tekee vain itselleen. Jokaisella meistä pitäisi olla edes yksi asia, jota tekee vain ja ainoastaan itselleen, niin että siitä nauttii.

 

Tässä muuten linkki myOne traileriin, jos sattuu jotakuta kiinnostamaan

19.05.2016 15:282 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)

-90 luvun hiihtäjäflunssako ?

Hiihtäflunssako?

Voihan tuhannen tulimaista. Meinaa puskea flunssaa päälle ja huomiset Haminan kisat on mun osalta vaarassa, koska kipeänä en kilpaile. Toisaalta, olen siinä uskossa että kyseessä on -90 luvun ns. hiihtäjäflunssa eli flunssan jälkeen (usein myös kuumeisen sellaisen) osalla kulku vain parani. No se jää nähtäväksi on tälläinen kyseessä. Toisaalta, en niinkään odota hirveää kulkua (kunnon mukainen suoritus ei kovin kummeoiseen pitäisi meinaan riittää) vaan kisafiilistä, hauskaa treeniä ja nyt sitä että pääsen starttaamaan.

Pääsen kisaamaan tai en, mutta tänään lähdetään Idän suuntaan. Toivottavasti Haminan karhu on saatu jo kiinni kisaan mennessä. Toisaalta Karhun juostessa perässä voisi juoksuaika parantua huomattavasti. Tosin en usko kyllä kenenkään uskovan että juoksen 3km reilusti alle 9min, oli sitten vaikka karhu perässä.

Huomenna nähdään miten äijän käy, tulkaahan tutut Haminaan morjestamaan

Tästä kisan aikataulut ja muu info HAMINA TRIATHLON

 

13.05.2016 16:002 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)

Lomalle Haminaan

Lomalle Haminaan

Moni varmaan miettii että meneekö joku oikeasti lomalle Haminaan, varsinkaan jos on kotoisin Kymistä. Kyllä, minä menen. Kilpaileminen ja sen ympärillä olevat asiat ovat aina lomaa, onhan liikkuminen ja satunnainen "kilpaileminen" minulle, niin kuin monelle muulle harrastus. Nyt Haminassa on mahdollisuus aloittaa kisakausi, ennen reilun viikon päästä olevaa Itävallan 1/2 matkaa, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi. Uinti suoritetaan hallissa, muuten viiletellään keväisessä kelissä pihalla. Ihanan hapokasta kun uintia on 300m, pyöräilyä 15km ja juoksua 3km. Olen vannonut itselleni meneväni ihan pintakaasulla, mutta saas nähdä kuinka käy. Sumentaako kilpailunumero järjenkäytön? Usein niin käy.

Vähän syvällisemmin tuosta lomasta. Normaaliin elämään kuuluu erilaiset velvollisuudet ja rutiinit. Kisat ja niihin liittyvät matkat, jälkipelit jne. ovat oivallinen tapa rikkoa rutiineita. Perjantaina illalla ajellaan Kotkaan, samalla pääsee Anni isovanhemien luokse ja minä kisamaan sekä Tiina lenkille ja katsomaan minun sekä Finntriathlon junnutiimiläisten edesottamuksia. Täydellistä. Kisaa edeltävässä tohinassa unohtuu ainakin itseltäni kaikki työhön liittyvät asiat, koska kaikkien varusteiden säätäminen ja muu vie huomion. Kisassa kun taistelee fyysistä väsymystä vastaan niin keskittyminen on "kivussa" totaalisesti. Hiljentääkö vai ei? Kisan jälkeen on usein niin väsynyt että nauttii vaan olostaan ja siitä kun suoritus on päättynyt. Eikä unohtaa sovi hedonististä puolta, joka kuuluu kiinteästi hyvän ruoan muodossa kisan jälkeiseen iltaan. 

Ennen en osannut niin paljon nauttia kisoista, koska suoritin kisoja. Nyt en suorita vaan annan vaan mennä, olin kunnossa tai en. Ei sitä lähtöviivalla kannata enää murehtia miten on tullut treenattua tai miten ei. Niillä korteilla on pelattava, jotka on itselleen jakanut. Toki on aina mukavampi onnistua kuin epäonnistua, mutta onnistuminen pitää suhteuttaa tehtyyn työmäärään asian eteen. Vähentää stressin määrää. Mitä olen voittanut asenteen muutoksella? No esimerkiksi sen että odotan jo näin alkuviikosta sitä että pääsen Haminaan lomailemaan. Jokainen Kymiläinen (Kotkalainen) ymmärtää että tuo kuulostaa hullulta, ihan samaan tapaan kuin jos Porilainen odottaa pääsevänsä Raumalle. Tai Tamperelainen Turkuun.

10.05.2016 15:232 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)

Reppinauhasta ja vähän muustakin

Reppinauhasta ja vähän muustakin

 

Se tuli ja meni Lapponiahiihto viikko. Oli hieman kaksijakoinen reissu. Kyllä ne vaan keväisen Lapin maisemat ja ennen kaikkea olosuhteet maastohiihtoon ovat ihan uskomattoman hienot. Toisaalta kun lähtee yöjunaan oksentavan lapsen kanssa, niin se saattaa viedä hieman uskoa tulevan reissun onnistumiseen. 

 

Eli kun nousimme junaan torstaina 7.4 niin meidän pikkuneiti oli oksennustaudissa. Onneksi nuo lastentaudit menee usein nopeasti ohi ja vauhti on sen jälkeen entinen. Niin myös tällä kertaa. Omalta kohdalta menomatka meni junassa huonosti nukkuen, oli vatsa niin saakelin kipeä koko yön. Rovaniemen Roadshow vedettiin kuitenkin perjantaina kunnialla läpi ja yli 30 osallistujan joukko pohjoisessa piristi kummasti. Hienoa Rovaniemi! Täytyy muuten kehua Artic Light Rovaniemeä hieman aiheesta. On meinaan hienot huoneet ja aamupala yksi maan parhaista, joten vahva suositus kun paikkakunnalla vierailette!

 

Lauantaina kurvailtiin aamupäivästä Leville, oma olo ei ollut siinä vaiheessa kaikkein vahvin. Vatsa oli löysällä ja kipeänä. Hetken jo mietin että pystynkö Levillä ollenkaan vetämään Roadshowta. Onneksi pystyin, sillä vaikka Levillä porukkaa oli niukemmin paikalla, niin aina on mukava kohdata innostuneita ihmisiä!

 

Lauantaina illalla se sitten alkoi, nimittäin oksentaminen. Sitä jatkui sitten läpi koko yön ja rekkaa tuli ajettua kuin Matti Esko konsanaan. Ei siis puhettakaan että sunnuntaina pääsisi ladulle, hyvä kun jaksoi Leviltä raahautua Olokselle. Onneksi Tiina pääsi Oloksella hiihtämään ja Anni laskettelemaan. Itse makasin sängyssä tai istuin vessanpöntöllä päästämässä varpusparvia. Totesin jo sunnuntaina että maanantain hiihdotkin voi unohtaa, oli sen verran heikko olo. Tiina okseksi sitten sunnuntaina yöllä, mutta selvisi onneksi yhden yön oksentamisella ja maanantain makaamisella. 

 

Tiistaina pääsin aloittamaan harjoituskauden. Vajaa tunti hiihtoa tunturimaisemissa tekee ihmeitä. Tosin harvoin saa tunnin rauhallisella hiihtämiselle itseään niin euforiseen tilaan… Keskiviikkona jaksoinkin hiihtää reilun 2 tuntia, kunhan vaan veti riittävästi imodiumia, ettei tullut jarrutusjälkiä aluskerrastoon. Tuo reilu kaksi tuntia saikin sitten muutaman päivän syömättömyyden jälkeen aikaa melkoisen väsymyksen. Varsinkin kun iltapäivällä tuli käytyä tunti laskemassa mutkamäkeä. 

 

No loppuviikko meni vaihtelevissa merkeissä, luentoja vedellen ja hieman ulkoillen sekä rinteen alla päivystäessä kun pikkuneiti opetteli laskemaan. Kaksi kertaa yksityisopetusta lasketteluopen kanssa ja laskeminen onnistui sen jälkeen ilman meitä aikuisia. Pro on pro joka hommassa, joten viekää hyvät ihmiset lapsenne ammattilaisten oppii tuossa laskettelussakin. Ihan uskomattomia ammattilaisia!

 

Tuon vatsataudin jälkeen vatsa on nyt ollut jo reilusti yli kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän sekaisin. Onneksi niin Anni kuin Tiina siitä toipuivat nopeasti. Ilmeisesti se on vaan niin, että kun on kahteen kertaan elimistöä rääkätty noissa leukemiahoidoissa, niin se jättää jälkiä elimistöön? Suolisto ja vatsa palautuu tosi hitaasti, jos ne menee sekaisin. Sunnuntaina uskaltauduin Yrittäjäristelyn yhteydessä käymään Tallinnassa juoksemassa, mikä muuten maistui erittäin hyvältä. On se juoksukin vaan hienoa!

 

Tänään on tarkoitus lähteä opettelemaan suunnistuksen saloja. Olen lähdössä kesäkuussa elämäni ensimmäiseen Jukolan viestiin Lappeenrantaan. Toki olen joskus yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä suunnistaa (edellisestä kerrasta yli 10 vuotta, joten oppi ei tee varmasti pahaa lajista) mutta Jukolasta ei ole kokemusta. Pyöräilykauden todellista alkua odottelen myös vesikielellä ja niin, triathlonharjoittelu pitäisi saada käyntiin aika nopeasti. Ei sillä muuten ole kiirettä, mutta kun 22.5 pitäisi olla Itävallassa ½ matkalla jo viivalla. No ei stressiä, harrastushan tämä sekalainen liikunta vain on. Terveys pitää olla kunnossa, jotta liikkuminen tai ainakin nautinnollinen sellainen on mahdollista. Siksi siitä ei kannata liikaa stressata, koska tuskin stressi ainakaan parantaa terveyttä?

Tässä hiihtokuvaa vuodelta 2012

25.04.2016 15:172 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)

Muuttuuko koko kestävyysharjoittelu?

Alkuun täytyy nyt todeta että kirjoitus on tehty 1.4.2016 eli kuraveden juominen ja sillin syöminen on tarpeellista ;)

Kuten olen aikaisemmin kertonut, niin minulla on tavoite yhden välivuoden jälkeen taas osallistua triathlonin täydellematkalle. Harjoittelun suhteen olen tehnyt vuoden vaihteen jälkeen entiseen totaalisen muutoksen. Nyt kun olen uudentyyppisellä treenisysteemillä harjoitellut kolme kuukautta ja kun tulokset ovat olleet loistavia, niin uskallan jo valoittaa uutta treenisysteemiä. Itse en ole tätä keksinyt, sitä on testattu ja tutkittu Norjassa jo usean vuoden ajan. Myös siellä tulokset ovat olleet loistavia. Martin Sundby käyttää samaa systeemiä, tosin tietysti harjoittelun volyymit ovat ihan toiset. Huhuista huolimatta Martin ei harjoittele yli 1000 tuntia vuodessa vaan harjoitusmäärä on alle 600 tuntia + kisat sekä verryttelyt siihen päälle.

"Usein, vähän ja kovaa" on tuon treenisysteemin vapaasti suomennettu nimi Norjan kielestä. Huippu-urheilijat treenaavat tällä tavalla 5 päivänä viikossa ja 2 päivänä he lepäävät sekä pyrkivät nukkumaan mahdollisimman paljon. Itse treenaan tällä systeemillä maanantaisin, perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin tai työkiireiden vuoksi perjantaina treenit monesti jää väliin. Tässä systeemissä tehdään vuorokauden aikana 5-10krt a 10min treenit, joiden intensiteetti on kova. Alussa ja lopussa (oli sitten kyseessä lihaskunto tai kestävyysharjoitus niin alussa ja lopussa on aina 2min nousevatehoinen verryttely. Itse olen käyttänyt vain viittä 10min treeniblokkia päivässä, työn ja perhe elämän ohessa nousee psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus liian kovaksi. 

Tehot, joilla tuossa välissä 6min jakso siis on intesiteetiltään todella kova, oli sitten voimaharjoitus, nopeuskestävyys tai sitten yhtäjaksoinen kestävyysharjoitus. Mielenkiintoista on myös tässä harjoittelussa on ollut se, että sen yhdistäminen pelkistä hedelmämehuista, kalaöljyistä sekä kasviperäisten proteiinilähteiden koostuvaan ruokavalioon on vähentänyt unen tarpeeni 5-6 tuntiin vuorokaudessa ja nekin nukun 2-3 jaksossa. 

Vierumäellä tehtyjen testien perusteella (mattotesti hengityskaasuilla) vaikutukset ovat olleet järisyttävät. Maksimaalinen hapenottokyky on noussut 3kk aikana 47mmol --> 76mmol (samassa ajassa toki tullut 5kg painon putoaminen). Aerobinen kynnys on noussut ja se on nyt 82% maksimaalisesta hapenottokyvystä ja anakynnys on 96% maksimista. Ei siis ole pelkästään noussut maksimialueet vaan kaikki ominaisuudet. Voimatasot ovat jalkakyykyssä nousseet (ykkösmaksimi 150 --> 227,5kg, toistomaksimi omalla painolla eli 100kg 12krt --> 67krt!!). Avaan jossain kohtaa tarkemmin harjoittelun sisältöä ja meille on työnalla aiheesta kirja, joka kirjoitetaan yhdessä Kalle Kotirannan kanssa. 

Miten tähän on tultu? Rukan maailmancupin yhteydessä Ristomatti Hakola oli nähnyt kisojen yhteydessä Martinin käyvät todella useasti lenkillä (kisojen yhteydessä usein, mutta hiljaa, jottei kuormitus nouse liian kovaksi) ja soitti minulle mistä voisi olla kysymys. Lähdin selvittämään asiaa ja sain tutkimusraportit ja tulokset ystävältäni Norjan Top Idret centeristä. Aluksi kun luin tuloksia niin en ollut uskoa silmiäni ja omat ajatukset harjoittelusta meni ihan uusiksi. Kerroin tietysti tuloksista Suomessa eteenpäin, mutta hiihdossa kysesistä systeemiä ei ole vielä kukaan (keskellä kisakautta ei kukaan halua tehdä muutoksia) ole vielä kokeillut. Toukokuun alussa kuitenkin valtaosa hiihtomaajoukkueesta lähtee kokeilemaan tuota uutta systeemiä ja he käyttävät sitä ainakin kesän ajan. Itse uskon ainakin jo tällä kolmen kuukauden kokemuksella uuteen metodiin sekä siihen liittyvään ruokavalioon. Aivan aukottomasti en kuitenkaan pelkkien omien kokemusten perusteella sitä uskalla kaikille suositella. Viikoittain useat lenkille lähdöt (20 - 60krt viikossa) rassaa kyllä sosiaalista elämää ja varsinkin kun en ainakaan itse voi jatkuvasti käydä suihkussa (iho kuivaa liikaa ja se altistaa erilaisille tulehduksille). Kirjoitain aiheesta myöhemmin pidemmän artikkelin ja julkaisen niitä osia Norjalaisten tutkimuksista mihin minulla on lupa. Kannattaa pysyä kuulolla! 

01.04.2016 20:362 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)

Savolainen pääsiäinen: kohti teräsmiespassin päivitystä

Kuva vuodelta 2012, silloin kun talvet oli talvia, lapset vauvoja ja miehet rautaa...

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin oli tarkoitus aloittaa harjoituskausi Savossa pääsiäisleirillä. No keskiviikkona meni aika myöhään perille pääsy, tosin se oli ihan suunnitelmissa. Ruuhkassa ajaminen ei ole mun juttu. Ei ollut ruuhkia, tolppia kyllä ja yksi sai toimia mun isona selfietikkuna. Saa nähdä mitä sieltä oikein tulee. 

Torstaina oli jotenkin totaalisesti veto pois, maalaisilma nukutti yöllä (ja päivällä) hyvin. Jäi siis lenkki väliin. No Finntriathlon toimistolla Tiina kävi töissä ja minä soittamassa myöhemmin suuta ja kai siinä yritin jotain fiksuakin sanoa. En osaa sanoa onnistuinko. Perjantaina päästiin jo ladulle, oli taas yön lumisateesta huolimatta komeassa kunnossa ladut. Kyllä Repe ja Janne hoitaneet taas ladut komeaan kuntoon! Oli vaan kovin lyhyt lenkki, noin 15km jaksoi rinkiä kiertää, oli olevinaa huono luisto. Iltapäivällä täräytettiin sitten Kuopioon valmistautumaan Tahkon legendaariseen pääsiäiseen.

Tahkolle ei siis menty hiihtämään vaan mutkamäkeilemään. Hissi vei ylös ja painovoima toi alas. Sen verran täytyy sanoa että afterskistä ei ollut meillä tietoakaan. Tiina veti kuin murofusi rinteitä alas, tuli reilun 7 tunnin aikana yli 50 laskua. Lähes joka laskun jälkeen joutui nojailemaan sauvoihin kun piti laskea täysillä. No, sen verran oli afterski-meininkiä, että kun törmättiin Pakilan Poursuivants -kaksikkoon eli Wisa Majamaahan ja Pette Vilaseen, niin "jouduttiin" keltaisenlesken baarissa juomaan yhdet lasit kuplivaa. Hauska sattuma sinäänsä oli se, että nähtiin aikaisemmin "joitain aikuisia" possupuvuissa ja kirottiin, että ei saakeli, aikuiset joissan ihme pellepuvuissa. No ne oli Wisa sekä Pette ja olivat vielä saaneet Leppilammen Mikonkin samanlaiseen pukuun. No me moitittiin koko sakki, moinen lapsellisuus on lapsellista...

Sunnuntaina en päässyt ladulle. Jalat, kädet, selkä ja kaikki muut paikat oli kuin jyrän alle olisi jäänyt. Tuli mieleen pari vaihtoehtoa. Kohta 1) laskettelu on saakelin rankkaa? Tai kohta 2) olen jäätävän huonossa lihaskunnossa. Tiedä häntä, mutta melkein tekisi mieli tunnustaa, että kyllä se laskettelu on urheilua, mutta Kallen kiusaksi en sitä tee. Ei muuten sunnuntainen sumu ja räntäsade yhtään auttanut siinä, että olisin mennyt ladulle. Niin ja oltiin Finntriathlon porukan ydintiimin kanssa ekaa kertaa tänä vuonna kasassa. Onhan siinä melkoinen joukko, siis positiivisessa mielessä!

Maanantaina paistoi aurinko ja päästiin ladulle saakka ja reilu 20km tuli auringossa hiihdeltyä. Sukset ei taaskaan luistanut yhtään, mutta aurinkoinen keli vaikutti sen verran mielialaan etten heittänyt suksilla keihästä urheilukentällä. Eli reenikausi on vahvasti lähtenyt käyntiin kun tuli reilu 35km hiihtoa ja bruttona reilu 7 tuntia laskettelua. Pitää varmaan terästäytyä, että saa kesällä päivitettyä teräsmieslisenssin

Tässä kuvassa on on taas Savolainen Teräsmies eli Teemu "Täryjyrä" Lemmettylä sekä vaaleanpunaisessa lippiksessään Arja "triathlonvaimo" Lemmettylä, joka on mukana myös Kööpenhaminassa ja samoilla tavoitteilla kuin minä....

29.03.2016 18:282 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)

On aika toimia, vai onko?

Kevät on jo maaliskuussa pitkällä ja me triathlonharrastajat aletaan pikku hiljaa kaivamaan maantiepyöriä esille. Se tunne, kun pitkän talven jälkeen pääsee ensimmäistä kertaa katupölyn sekaan ajamaan maantiepyörällä, on niin hieno että oksat pois. No, rehellisyyden nimissä itse en perusta kyllä yhtään pakkautua tiiviiseen asentoon thermoissa maantiepyörän selkään ja toiseksi, muistin juuri että eihän mulla ole vielä edes sitä kauden 2016 maantie / triathlonpyörää... Eli sen suhteen en voi, enkä myöskään aio pitää kiirettä, vaan ajelen reilusti toukokuulle maastopyörällä ja nautin siitä. Kyllä sitä kesälläkin ehtii ajamaan kun ei tarvitse pukea puolta vaatekaapista päälle. 

Olenko nykyään pehmoinen tuon pyöräilyn suhteen? Olen, se on tunnustettava. Pehmoinen ja ennen kaikkea mukavuuden haluinen. Miksi sitten näin? Olenhan meinannut osallistua kesällä ainakin pariin triathlonkisaan, olen menossa myös menettämään Jukolaneitsyyden ja pitäisi vielä tämän vuoden puolella ajaa Nuorgamista Hankoon yhden vedonlyönnin seurauksena. No ihan siksi, että nautin enemmän maastopyörällä harjoittelusta keväisin ja syksyisin. Viima on pienempi ja pääsee helpommin luontoon. Kesällä maastopyörällä en todellakaan viitsi ajaa, jos lämpömittari menee +20 asteen paremmalle puolelle ja vauhti liian hitaaksi. Inhoan meinaan hyttysiä, jotka iskevät heti kiinni kun vauhti laskee alle 8,5km/tunnissa. Ja usein se laskee, ainakin jos mäki on riittävän jyrkkä. 

Ironman Kööpenhamina kummittelee, mutta vasta elokuun lopussa. Haluja olisi ollut tehdä viides täysimatka Tahkolla, mutta taitaa olla harrastuksen parissa sen verran toimintaa sillä viikolla ja itse kisan aikana, että kisan tekeminen olisi suhteellisen haasteellista. Ja tuskin Finntriathlon-organisaatio haluaa minua päästää kisaan huilailemaan, vaikka siellä en olisi toisaalta niin paljon tiellä järjestelyissä. Viime kesänä sain organisaatiolta paalutuskurssituksen, jonka läpäisin. Levillä käytin salaa jopa naulapyssyä, mutta sitä kurssia en läpäissyt... 

Olen siis tehnyt 4 täydenmatkan suoritusta aikaisemmin. Vuonna 2012 tein elämäni ensimmäisen kisan Barcelonassa ja sen jälkeen on viime vuotta lukuunottamatta tullut kisa joka vuosi. Vuonna 2013 tehtiin ystäväni Mika Saarion kanssa kaksi kisaa ja kisojen välissä oli palautumisaikaa vain se 7 viikkoa. No ehdittiikö me palautua? Kyllä. Harjoittelu tosin kisojen välissä jäi hieman vajaaksi, Mikalle enemmän ja minulla vähemmän. Maaliin selvittiin. Oman ennätyksen tein kuitenkin vuonna 2013 ja se kirjataan aikaan 11 tuntia ja 13 minuuttia siihen päälle (jos en ihan väärin muista). Onko minulla siis tavoitetta kesän 2016 täydelle matkalle? On, se on jo saavutettu. Sain meinaan mukaan reilut 10 ystävää, joista valtaosa on vannonut selvinpäin ja humalassa, etteivät koskaan tee täyttämatkaa. En päästänyt paskahousuja niin helpolla ja tein pitkän tähtäimen suunnitelman heidän murtamiseksi. Suunnitelma toimi. Toinen, pienempi tavoite olisi rikkoa 11 tunnin raja. Se on tosi pieni tavoite, koska en kilpaile ajasta vaan nautinnosta, vai kilpailenko? 

Nyt on siis todellakin aika toimia, jos meinaa päästä tavoitteeseen. Toki olen talven aikana lenkkeillyt, mutta liian vähän, mutta samalla liian paljon. Tavoitteen kannalta liian vähän, mutta krooniseen poskiontelon tulehdukseen (joka vaivaa siis talvisin) nähden ehkä ajoittain liikaa. Nyt on kuitenkin kevät jo pitkällä ja tunne on se, että alkaa räkä pikku hiljaa valumaan päästä pois ja mies olla kunnossa. Pääsisäisenä se alkaa, eli harjoittelu. Silloin on leiri anopin luona ja missäs muualla kuin suomalaisen triathlonin mekassa eli Joroisissa. Siellä odottaa hohtavat hanget eli hiihtoa on luvassa. Ei hiihtokausi vielä siihen lopu vaan se jatkuu Lapponiahiihto viikolla Lapin hohtavilla hangilla. Sen jälkeen harkitsen jo sen maantiepyöräkauden aloittamista, jos vain olen saanut pyörän hankittua. Toukuussa alkaa sitten triathlonkausi, ensin Haminassa ja siitä viikon päästä toivottavasti keski-euroopassa. Sitten alkaakin Finntriathlon kausi ja Suomalainen triathlonkesä 2016!

16.03.2016 21:172 vuotta sitten

Antti Hagqvist
  • Näytä kommentit (0)