Triathlonkesä 2018

Olen 28 vuotias kestävyysurheilija. Kesällä 2016 osallistun ensimmäisiin triathlonkisoihini Finntriathlonin #kerääkokosarja - kilpailujen merkeissä. Tällä sivustolla kirjoitan blogia, jonka avulla haluan jakaa lukijoiden kanssa hetkiä matkastani läpi triathlon kesän 2016. Tässä blogissa kerron kuinka unelma triathlonissa kisaamisesta syntyi.

Kivun kanssa pyörimistä

 

Reilut neljä viikkoa on kulut Joroisten puolimatkan kisasta ja vasen nivunen kipuilee edelleen enkä ole pystynyt juoksemaan metriäkään. Kävelykin on ollut huonoina päivinä vaikeaa.

 

 

Joroisten jälkeisellä viikolla sain kuitenkin hieman muuta mietittävää kuin vain rikkinäisen kropan, kun Suomen kesä näytti parastaan yli 30 asteen helteillä. Tuntui aivan uskomattomalta, että meillä Suomessa voi olla tällainen kesä varsinkin viime kesän jälkeen. Tampereella Näsijärvikin lämpeni 24 asteen tuntumaan mistä tuli kyllä nautittua. Näsijärven syvyyksissä oli kuitenkin piilemässä vielä paljon kylmää vettä, sillä yhtenä päivänä tuuli idästä ja veden lämpötila tippui 10 astetta! Toisaalta lämpötilaero ilman ja veden välillä lisäsi vain helteestä nauttimista. Näsijärvessä tapahtui sama ilmiö kuin Tallinnan Ironman kisaviikolla, kun Tallinnan edessä merivesi oli todella kylmää ja Suomen rannikolla reilusti yli 20 asteista.

 

Helteellä kävin myös poimimassa vähän mansikoita.

 

 

Jalka ei kuitenkaan tuntunut palautuvan viikossa kuin vähän niin, että pääsin yöllä jo vessaan. Kipu oli vaikea paikantaa. Toisaalta kipu oli nivusessa, mutta toisaalta koko etureiteen säteili. Välillä tuntui, että hermo on pinteessä ja siitä johtuu kipu, mutta toisaalta tuntui, että kipu on lihaksessa. Pystyin kuitenkin ajamaan pyörää ja uimaan ilman suurempia kipuja, mutta lenkin jälkeen jalka ei tuntunut palautuvan ja kipu välillä paheni ja välillä taas helpotti. Uinnin jälkeen jalka saattoi ärtyä todella pahastikin vaikka uidessa en tuntenut yhtään kipua missään.

 

 

Toinen viikko meni ihmetellessä ja vähän treenatessa. Jukka auttoi todella paljon hieromalla kunnolla jalkaa edestä ja takaa sekä mahasta ja selästä. Kymmenen vuotta sitten löydettiin Jukan kanssa edesmennyt kansanparantaja Leo Saario Kokkolasta, jonka käsittelyn seurauksena Jukan ura on tähän päivään mennessä pidentynyt kymmenellä vuodella. Sama kaveri pidensi jääkiekkoilija Raimo Helmisen uraa 20 vuodella. Kävimme Kokkolassa viikoittain hieronnassa kahden vuoden ajan ja siinä samalla opittiin molemmat hieromaan, joka on ollut kyllä todella tärkeä taito. Todennäköisesti sen takia olen selvinnyt näinkin kauan ilman pysäyttäviä vaivoja. Nyt tuli kuitenkin ensimmäinen ja tuntuu olevan erityisen kinkkinen.

 

Onneksi pystyin vähän tekemään muutakin kuin miettimään mikä jalkaa vaivaa.

 

 

Hierontojen kautta elättelin vielä toiveita kuntoutua Vierumäelle ja jatkoin pintakaasulla uinnin ja pyöräilyn treenailua. Hieronta tuntui aina auttavan, mutta pahinta kipua se ei vienyt kuitenkaan pois. Lopulta varasin ajan triggerpistehierojalle, jolla kävin viimeksi 7 vuotta sitten. Ajattelin, jos ulkopuolinen apu näkisi tilanteessa jotain mikä itseltä jää näkemättä. Hoito vapautti koko kehoa kivun aiheuttamasta jännityksestä, mutta ei vieläkään parannusta itse vaivaan.

 

 

Lepäilin pari päivää hoitojen jälkeen kunnolla ja ajattelin, että jos tämän jälkeen pystyn juoksemaan voin vielä suunnata Vierumäelle kisailemaan. Päivät kuluivat ja koitin lähteä pyörän jälkeen hieman juoksemaan, mutta edes muutama metri ei mennyt ilman viiltävää kipua jalassa. Epätoivoista. Elättelin vielä pari päivää toiveita toipumisesta, mutta lopulta tein päätöksen luovuttaa ja todeta, että kausi on nyt paketissa lopullisesti. Kroppa on saatava kuntoon.

 

Viime viikolla kävin vetämässä Hatusen pyöräliikkeeltä kimppalenkin ja siellä tuli puheeksi, että ehkä kiropraktikolla käyminen voisi auttaa. Olin miettinyt samaa jo aikaisemmin, mutta jostain syystä hylännyt sen. Itsellä on ollut hieman ajatus, että jos lihakset hellittävät niin nikamatkin naksahtelevat paikoilleen pikkuhiljaa. Suuntasin siis kirolle viime viikolla ja lukkoja löytyi. Sen jälkeen jalka on vielä kipuillut, mutta ensimmäisen kerran tuntuu, että kipu on lieventynyt. Sunnuntaina oli ensimmäinen kerta, kun huomasin käveleväni normaalisti ja sujuvasti.

 

Hatusen kimppalenkille lähdössä

 

 

Nyt näyttää siis siltä, että hieman on toivoa kuntoutumisesta. Vierumäen kisa jää kuitenkin tältä kesältä kisaamatta ja uusia suunnitelmia tehdään, kun kipu on poissa.

 

Pyynikki, Tampere

 

 

21.08.2018 17:142 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Joroisten puolimatka onnistumisia ja pettymyksiä

 

Pari päivää olen nyt joutunut sulattelemaan Joroisten puolimatkan onnistumista/pettymystä ennen kuin innostuin kirjoittamaan siitä blogia.

 

 

Kisaan lähtemistä varjosti pahasti nivuskipu vasemmalla puolella. Edellisenä päivänä kipu tuntui vielä kävellessäkin enkä uskaltanut edes lähteä kokeilemaan mitään vartin verryttely juoksua, kun tiesin, että kipu ei ole lähtenyt mihinkään kahden viikon juoksulevolla. Yritin painaa asiaa pois mielestä ja keskittyä hyviin tunteisiin uinnissa ja pyörällä, joiden takia halusin kuitenkin kisaan lähteä vaikka nivunen oli huono.

 

Perjantaina saavuttiin kisapaikalle ja menin suoraan uimaan. Vesi oli niin lämmintä rannassa, että se melkein kiehui! Tein hyvän uinnin ja sitten kohti majoitusta.

 

Kisapäivä valkeni trooppisen kosteana. Uskomaton keli! Oli sateista ja harmaata, mutta silti niin lämmintä, että pystyi verryttelemään uimalla pelkällä kisapuvulla ja ylös noustessakaan ei tullut kylmä, kun odotteli starttia. Harvinainen yhdistelmä Suomessa.

 

Uintistartti odotellessa.

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Uinti oli tosiaan ilman märkäpukua ja starttia aikaistettiin 30 min aivan viime tipassa ukkosten takia. Onneksi ehdin kuitenkin hoitamaan kaikki valmistelut normaalisti. Lähdin hakemaan varmaa uintia ja toivoin, että Trainesensen Rikun kanssa tehdyt älylättäri-treenit näkyisivät tällä kertaa uintiosuuden loppuajassa. Ja niinhän siinä kävi! Paransin viime vuoden märkäpuku-uintiaikaa 1 min 10 s, joka on hieman epänormaalia, koska normaalisti ilman pukua pitäisi uida 5-8s / 100m hitaammin kuin märkäpuvulla. Lisäksi kärkinaisiin ero uinnin jälkeen oli 1,5-2min, kun viime vuonna samoihin naisiin ero oli melkein 5 min!

Uintiosuus teki Joroisten kisasta puoliksi onnistuneen, koska uintini on jotenkin junnannut paikallaan pari vuotta ja nyt näin kehitystä kellossa.

 

Uinnin ratautuminen. Äkkiä korvatulpat pois, että kuulisi kuulutuksesta eron kärkeen. 

Kuva: Bullseye Photography

 

Hyvin onnistuneen uinnin jälkeen pyöräosuus lähti hieman takkuisesti liikkeelle. Putosin alkumatkasta yhden sijan, mutta kääntöpaikalle tultaessa näin, että seuraavat sijat ovat todella lähellä. Käännyin ja lähdin ajamaan heitä takaa. Ajattelin, että puristan hetken kovempaa ja selkien pitäisi tulla kiinni melko nopeasti, mutta niin ei käynyt. Tajusin, että minut ohittanut kilpailija ohitti tietenkin heidätkin ja juna karkasi. Pääsin takaisin Joroisten tielle ja näin seuraavat sijat ryhmänä edelläni. Joroisille päin ajettaessa sain vielä tosi hyvän puristuksen päälle ja Joroisten kääntöpaikan jälkeen sain porukan kiinni, kun lähdettiin toiselle kierrokselle. Tajusin, että eipä mikään ihme, jos selät karkasivat, kun 10 m peesiraja oli kaventunut kolmeen metriin! En voinut kuin jäädä seurailemaan tilannetta turvalliselle etäisyydelle ja odottamaan, että tuomari tulee heiluttamaan viiden minuutin aikasakkoa kisakavereille. Harmillisesti kuitenkin kävi niin, että yksikään tuomari ei saavuttanut 45km matkalla puolimatkan SM-kisoissa naisten yleisen sarjan sijoja 2.-5. ja selvät aikasakot jäivät saamatta. Edellisen päivän kisainfossa päätuomari piti niin hienon tuomarointipuheen, että olin aivan varma, että tällä kertaa rehtikisaaminen voittaa, mutta niin ei valitettavasti käynyt. Ehkä ensi vuonna tuomarineuvosto pystyy seuraamaan kiinteästi yleisen sarjan SM-lähtöä, jota kuitenkin palkintojen perusteella pidetään suuressa arvossa.

 

Vauhdin hurmaa!

Kuva: Bullseye Photography

 

Pyörältä nousin sitten sijalla viisi muiden tuntumassa ja porukalla lähdettiin juoksemaan. Nivuseen ei sattunut ensimmäisen kierroksen aikana, mutta jouduin päästämään muut karkuun. Näin pystyin pysymään omassa tavoite vauhdissa, jonka ajattelin kestävän loppuun, jos kaikki menee hyvin. Tokalle kierrokselle lähdettäessä nivunen kuitenkin muistutti itsestään ja hetken päästä molemmat nivuset ja etureidet vetivät pökkelöksi ja jalat muuttuivat tosi raskaiksi. Juoksuvauhti tippui todella pahasti ja alkoi satamaan kaatamalla. Loppumatka olikin sitten murheen murtama. Kengät painoivat, nivusiin sattui ja vesilätäköitä ei edes pystynyt enää kiertämään. Kisa oli ohi ja hiippailin lenkkivauhtia maaliin ja suihkuun. Pettymys.

 

Uinti ja pyörä tekivät kisasta onnistuneen, mutta juoksusta löytyi pettymys, johon olin kyllä jo varautunut, joten eiköhän tästä ylitse päästä. Nyt pitää vain saada nivunen kuntoon ja ammentaa motivaatiota todella onnistuneesta uinnista.

24.07.2018 10:143 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Kisaeväät Joroisille

 

Pari päivää enää Joroisten puolimatkan SM-starttiin ja ulkona, ilmassa ja vedessä, lämpöennätykset paukkuvat. Taitaa tulla Joroisten kisastakin aivan historiallinen, kun Valvatuksen veden lämpötila on nyt oikeasti kuin linnun maitoa.

 

Viime viikon treenit eivät menneet aivan kuten olin suunnitellut kipeytyneen vasemman nivusen vuoksi. Pyörää ja uintia pystyin treenaamaan, mutta juoksun jouduin jättämään koko viikoksi ja sama on jatkunut kuluneelle viikolle. Sunnuntaina tein vielä pitkän yhdistelmä treenin, jonka lopuksi juoksin hiljaksiin 6km, mutta nivunen ei oikein siitäkään tykännyt, joten kisaviikolle jouduin jatkamaan juoksukieltoa. Täytyy vain toivoa, että lauantaina juoksuun lähdettäessä paikat ovat sen verran vetreät, että pystyisin juoksemaan normaalia vauhtia.

 

Viime viikolla tuli sitten satsattua uinti- ja pyörätreeneihin. Tampereen Kaukajärvellä on soutukeskus, jossa on 2 km merkattu moniratainen souturata. Matkamerkit ovat aina 250 metrin välein ja veden alla näkee suoran vaijerin merkiltä merkille, jos avovesisuunnistaminen ei nappaa. Kun vaijerista siirtyy muutaman metrin poispäin, niin pääsee taas kunnon avovesitunnelmaan ja suunnistamisen makuun. Souturadalla ei tietenkään voi uida, mutta uloimman radan vieressä pääsee jo hyödyntämään merkkejä.

Kaukajärvessä on vain se huonopuoli, että vesi lämpiää todella hitaasti, joten ihan alkukesästä souturataa ei tule hyödynnettyä, kun lämpöisempiäkin järviä löytyy. Viime viikolla tulikin vielä uitua Kaukajärvessä märkäpuvulla, mutta loppuviikosta sai märkkärin jo jättää kotiin, varsinkin kun alkoi näyttämään siltä, että Joroisilla uidaan ilman märkäpukua.

 

 

Yhdistelmätreenin jälkeen vielä pulahdus Kaukajärveen!

 

  

Joroisten kisasta tuleekin varsin mielenkiintoinen, kun päästään uimaan ilman märkäpukua. Tänä kesänä on tullut tähän mennessä tosin uitua vain kaksi kunnon lenkkiä ja SM-sprintti ilman märkäpukua. Onhan se toisaalta aika erilaista, mutta toisaalta enemmän suoraan verrannollista uimahalliuintiin kuin märkäpuku-uinti, joten pitäisi olla melkeinpä paremmin hanskassa kuin märkäpuku-uinti ennen kauden alkua. Hienointa ilman märkäpukua uimisessa on, että ei ole puvun tuomia kangistuksia ja vaihdossa homma hoituu sujuvasti ilman märkäpukua. Toisaalta uinnista tulee hieman rankempi, kun jokainen käsiveto vie hiukan huonommin eteenpäin, kun puvun liu’uttavaa ominaisuutta ei ole. 

Pyöräreittiä on nyt hieman muutettu ja nyt ajetaankin kaksi lyhyempää kierrosta yhden pitkän sijaan. Toisaalta tykkäsin yhdestä pitkästä, mutta nyt on helpompi tietää missä mennään muihin kisailijoihin nähden.

Joroisten juoksureittikin on nyt uusittu ja on ilmeisesti tasaisempi, kun perälenkin isot latupohjamäet jäävät pois. Tämä sopii kyllä minulle ja varmaan monelle muullekin. No, oli mäkiä tai ei, juoksu tulee kuitenkin olemaan itselleni vaativin osuus.

 

Puolimatkalle joutuu jo vähän miettimään mitä kisaa ennen ja kisan aikana laittaa suuhunsa. Oman suunnitelmani pohjaan hieman kokemukseen ja faktoihin siitä kuinka paljon hiilihydraattia, nestettä ja kofeiinia kisaaja voi teoriassa ottaa sisään ja vielä hyötyä siitä.

Omat kisaevääni tulevat koostumaan juomien lisäksi näistä Clif Barin tuotteista:

 

Kisaeväät

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18.07.2018 13:334 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Kohti Joroisten puolimatkaa

Kolme viikkoa on ehtinyt jo vierähtää viime kirjoittelusta ja edellisistä kisoista. Vielä on pari viikkoa seuraaviin kisoihin eli Joroisten puolimatkalle. Vantaan kisojen jälkeinen viikko meni palautellessa ja sen jälkeen olen saanut treenata pari viikkoa Joroisten kisa mielessä. Treenejä on tosin vähän varjostanut vasemman nivusen kipeytyminen, joka on tuntunut erityisesti juostessa ja lenkkien jälkeen.

 

 

Triathlonpyörällä olen päässyt nyt jonkin verran ajamaan ja se on tullut tosiaan tarpeeseen. Ennen Vantaan perusmatkan kisaa olin ajanut pääasiassa maantiepyörällä ja vain muutaman lenkin triathlonpyörällä, jonka päälle taipuminen ja voiman tuottaminen vaatii jonkin verran enemmän treenaamista kuin mitä itse olin ehtinyt pyörän kanssa kuluttamaan. No, tämä oli tiedostettu valinta ja Vantaan kisan jälkeen oli aika työstää triathlonpyörää ja kuntoa. Päätinkin muuttaa ajoasentoa oikein kunnolla, sillä vanha asento oli selvästi liian lyhyt ja pystyssä. Mentiin siis vastakkaiseen suuntaan eli asentoon pituutta ja mataluutta. Ajaminen muuttui melkoisesti ja jopa niskakivut hellittivät, kun mahduin tangon ja satulan välissä olemaan rennosti. Tästä onkin nyt tullut ajettua jo jonkin verran lenkkiä ja asento alkaa istumaan. Saa nähdä miten helppo tuosta asennosta on nousta Joroisilla pyörän jälkeen juoksu asentoon.

 

Vantaan jälkeen tsekattiin taas pitkästä aikaa uintia Trainesensen älylättärimiehen Rikun kanssa. Kuvaajista löytyikin taas parantamisen varaa ja sain uusien vinkkien myötä uutta motivaatiota altaaseen ja avoveteen. Tällä viikolla alkuviikon uintitreenit menivät hallissa huonon kelin vuoksi. Olihan se mukava saada taas kunnon hallitreenejä alle.

 

Viime viikolla suuntasimme Jukan kanssa Tahkolle, kun lauantaina kisattiin Tahko MTB maastopyörämaraton kilpailu. Tapahtuma onkin Suomen suurimpia ja suurin lajissaan kerätessään viivalle noin 2300 lähtijää. Tämä on melkoinen määrä, kun tarkkailee hetken Suomen muiden maastopyöräkisojen lähtijämääriä. Minulle pidennetty viikonloppu Tahkolla tarkoitti vaihtelua treenimaastoihin ja huoltohommia Jukan kisan aikana.

 

Huoltohommissa Savon hiekkateillä!

 

 

Järviveden kylmyys ei jotenkin houkuttanut ajopäivän jälkeen, joten suuntasin Spahan sen toivossa, että sieltä löytyisi edes yksi vapaa rata 25 m altaassa. Niinhän siinä kävi, että yksi rata oli säilytetty kuntouimareille lasten ilmatyynyradan viedessä neljästä radasta kolme. Hieman sain hölmistyneitä katseita kylpylässä rentoutuvilta ihmisiltä, kun tulin treeni-intoa puhkuen kisalakki päässä altaan reunalle. Ei ilmeisesti oikein istunut kylpylän stereotypiaan. No, jokainen rentoutuu tavallaan ja sain hyvän allastreenin uusien tekniikkavinkkien siivittämänä.

 

 

Uinnin lisäksi ehdin käymään juoksemassa ja muistelemassa Tahkon pitkänmatkan triathlonin juoksuosuuden tuskia. Tahkolta löytyy todella pitkät puurappuset Tahkovuoren päälle. Matkaa taitaa tulla noin 800 m ja 1000 rappusta. Hyödynsinkin näitä portaita juoksulenkin lomassa ja sain hyvää vaihtelua pitkään juoksulenkkiin.

 

 

Rapputreeniä vesisateessa!

 

 

Ensi viikon ehtii vielä treenata kohti Joroisoisten kisaa, josta lähden hakemaan oman ajan parantamista etenkin juoksuosuudella. Pyöräosuus tulee olemaan hieman arvoitus, sillä pyöräjalka ei ole ollut ihan niin varman tuntuinen kuin edellisinä vuosina. Uintiosuus taas riippuu paljon myös siitä pääseekö uimaan kenenkään kanssa ja kuinka kova aallokko mahtaa olla. Mutta vielä ehtii muutaman hyvän treenin tekemään ennen palauttelua.

 

Pitkällä pyörälekillä. Clif Barin tuotteet ovat hyviä, sillä ne ovat vatsaystävällisiä!

 

 

08.07.2018 14:364 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Vantaa Triathlon

Kuuma ja kaunis kisaviikonloppu Vantaalla on nyt takana ja sain hoidettua kahden päivän kisaputken maaliin.

 

Lauantaina kisattiin sprintissä, jonka tiesin olevan kovatasoinen ja radan olevan haastava. Vantaan pyörärata oli tasainen verrattuna Vanajanlinnan rataan ja tämä tuo haasteen ajaa muita kiinni, kun missään vaiheessa ei jouduta pyörällä kunnolla ylämäkiahtaalle.  Lisäksi juoksu osuudella oli tiukkoja ylä- ja alamäkiä ja vain lyhyt tasainen osuus.

Sprintin lähtö oli tänä vuonna kansainväliseen tyyliin laiturilta hyppäämällä. Tällaisessa startissa en vielä ole ollut, joten hyppääminen aiheutti ehkä jonkinlaista jännitysmomenttia varsinkin uimalasien päässä pysymisen suhteen. Lisäksi starttiin meneminen tapahtui jo 15 min ennen starttia ja laiturilla seisoskelu tuntui todella pitkältä.

No, lopulta saatiin summeri soimaan ja hyppy veteen onnistui lasien pysyessä hienosti päässä! Hyppystartti oli oikeastaan mukavampi kuin vedestä lähtö, koska ennen lähtömerkkiä sai olla paikallaan ja hengitellä rauhassa. Kun lähtö tapahtui, homma meni heti eteenpäin. Vedestä lähtö on aina jotenkin pyristelyä pysyä olemattomalla viivalla ja kun lähdetään niin ensimmäisillä käsivedoilla tuntuu, että homma ei lähde mihinkään.

Lähdön jälkeen sain vähän osumaa, mutta pian pääsin omaan rytmiin ja pysyin jossain porukassa eikä tarvinnut ihan yksin uida. Uinti oli tosiaan ilman märkäpukua viime vuoden tapaan. Selvisin siitä kuitenkin ihan hyvin vaikka olin ennen kisoja uinut vain märkäpuvulla.

Pyörälle lähtiessä onnistuin mokaamaan aika pahasti, kun hyppäsin pyörälle niin, että olin vielä vähän punaisen viivan väärällä puolella. Tiesin heti, kun tajusin mitä tapahtui, että nyt tulee 15s sakko. Harmitti ihan kauheasti ja ajatukset karkasi pahasti pyöräosuudesta. Sain kuitenkin kerättyä itseni ja ajoin väkisin porukan kiinni, josta muodostui lopulta pyöräosuuden kakkosporukka. Onnekseni yhteistyö porukassa tuntui toimivan ja sain annettua jaloille happea. Kärkeen oli muodostunut myös isoporukka. Ero kärkeen ei kuitenkaan tuntunut kaventuvan vaan ajoimme aikalailla samaa vauhtia.

Juoksu osuudelle lähdettiin näissä asetelmissa ja oman porukan kovimmat juoksijat karkasivat melkoisen nopeasti. Toisen juoksukierroksen täytyttyä jouduin kärsimään rangaistukseni ja sain hetken vetää happea. Viimeisellä kierroksella sain napsittua muutamia sijoituksia vielä ja maalissa olin kokonaiskisan seitsemäs ja yleisen sarjan kuudes. Ilman rangaistusta olisin voinut olla parisijaa korkeammalla , mutta mitali sijoihin olisi jo tarvinnut uida kärjen vauhtia. Olin kisaan lopulta ihan tyytyväinen, kun juoksukin tuntui jo pirteämmältä kuin Vanajanlinnalla vaikka rata oli paljon mäkisempi.

 

Sunnuntaina kisakarkelot jatkuivat peesikieltoisella perusmatkalla. Lähtölista oli todella pitkä, mutta en oikein tiennyt kuin pari nimeä ennakolta. Omat asetelmat eivät olleet ihan optimaaliset lauantain kisan jäljiltä ja triathlonpyörän tuntuma oli yhden lenkin varassa, joten suuria suoriutumisodotuksia ei ollut. Halusin kuitenkin hakea kisakokemusta ja lähdin avoimin mielin viivalle.

 

 

Uinti lähti ihan hyvin ja pian huomasin uivani jonkin verran kärkeä perässä yhden kisaajan tuntumassa. Ajattelin yrittää ankkuroitua tähän vauhtiin ja se onnistui. Pyörälle lähdin kisan kakkosen kanssa samaan aikaan. Ensimmäisen kierroksen aikana sain kuitenkin todeta kakkosen vauhdin olevan liikaa. Jalat tuntuivat tosi heikoilta aika-ajoasennosta ajamiseen. Tämä tunne ei kyllä tullut yllätyksenä, joten koitin keskittyä hoitamaan pyörän niillä mitä on ja säilyttämään kolmossijani. Lopulta sain pyörän vaihtoon ja lenkkarit jalkaan. Yllätykseksi juoksu tuntuikin todella hyvältä. Etenkin radan tasaisilla osuuksilla juoksussa tuntui olevan kerrankin jopa tekemisen meininkiä. Saavutin kierroksen aikana kakkossijaa, mutta tokalla kierroksella vauhti tipahti hieman ja kokonaiskisan 3. sija alkoi tuntumaan mukavalta.

 

 

Viimeiset metrit maalisuoralla

Kuva: @onevisionfi #vantaatriathlon2018

  

 

Lopulta maalissa olin kisan kolmas ja yleisen sarjan toinen.

 

 

Maalituuletus kokonaiskisassa!

Kuva: @onevisionfi #vantaatriathlon2018

 

 

Järjestelyiden puolesta Vantaan kisaviikonloppu oli taas hienosti järjestetty ja ilmassa oli urheilujuhlan tuntua.

Kisailusta sain taas suuntaviivoja mitä pitäisi tehdä. Juoksuosuudet antoi viikonlopun positiivisimmat tuntemukset, joten ehkä saan vihdoin juoksun kehityskäyrää nousemaan ja siinä kisailuun tekemisen meininkiä hölköttelyn tilalle.

 

 

 

18.06.2018 17:175 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Seuraavaksi Vantaan kisaviikonloppu!

 

Melkein pari viikkoa on kulunut kauden avauksesta ja uudet kisat kolkuttelevat taas ovelle viikonloppuna SM-sprinti ja perusmatka Vantaalla. Vanajanlinnan kisan jälkeen pari päivää meni aivan täysin palautumisessa ja suunnitelmana oli saada kisaviikonloppujen väliin vielä muutama hyvä harjoitussetti sisältäen erityisesti juoksua ja avovesiuintia.

 

Vanajanlinnan kisaviikonlopun jälkeen kelit tekivät kuitenkin täyskäännöksen ja järvivedetkin jäähtyivät aika pahasti. Olin päässyt toukokuussa hienoon avovesiuinti rytmiin ja uimahalli tuntui jo nuhjuiselta ja ahdistavalta paikalta raikkaan ulkoilman, auringon paisteen ja juuri sopivan lämpöisen järviveden sijaan. Jouduin kuitenkin taipumaan uimahalliin, kun lämpömittari näytti +6 ja tuuli Suomen mittapuussa harvinaisen kovaa. Uimahallissakin tosin ilot vietiin käsistä, kun 50 m allas päätettiin jakaa kahtia loppukesäksi. Avovesiuintien jälkeen 25 m allas tuntui lohduttoman lyhyeltä ajatukselta. Uskoin, etten hyydy fyysisesti, mutta entä henkisesti?

 

No, lopulta uimahallisuoritus ei ollut niin paha henkisestikään ja uintilihakset saivat palauttavaa uintia, kun käännöksen kohdalla sai rentoutua ja märkäpuku ei ollut antamassa hartialle lisävastusta. Kylmä alkuviikko tuli oikeastaan ihan hyvään väliin kisojen jälkeen. Muuten tuskin olisin malttanut käydä palauttelemassa hartioita uimahallissa. Viikon tauon jälkeen eli sunnuntaina pääsin taas onnekseni avoveteen. On se hienoa hommaa!

 

 

Luonnon helmassa!

 

Vantaan kisassa juoksuosuus juostaan ulkoiluradalla ja sprinttikisassa ei taida olla metriäkään asfalttia ja ylä- sekä alamäet ovat jyrkkiä, joten suuntasin Hervannan hiihtobaanoille juoksemaan vauhdikkaat ja hieman pitkäkestoisemmat juoksut. Sain mukavasti uudenlaista juoksuvastetta ja toivottavasti se näkyisi vähän lauantain kisassa. Sunnuntaina osallistun vielä perusmatkan kisaan, jossa juoksu osuus on hieman erilainen, mutta kyllä sielläkin mäkiä löytyy.

 

Tähän kauteen olen yrittänyt tulla vähän vähemmällä pyörätreenillä ja vasta viime viikolla kokeilin ensimmäisen kerran pitkään aikaan triathlonpyörääni, joka on viime vuoden tapaan Specialized Shiv. Kyllähän sillä kovaa pääsi. Triathlonpyörässäni ei ole mikään mahdottoman vaikea asento, joten uskon, että sunnuntain kisan saan ajettua mukavasti maantiepyörän treeneihin nojautuen. Saan siitä sitten hyvän vauhdikkaan startin aloittaa treenaamaan taas triathlonpyörällä kuukauden päässä häämöttäviä puolimatkan SM-kisoja varten.

 

 

Triathlonpyörällä ajamassa.

 

 

Viime vuonna Vantaalla kisattiin myös sprinttimatkan SM-kisat ja kisajärven lämpötila heilahtikin ehkä hieman yllättäen juuri kisapäivälle yli 20 C asteen. Tämä tarkoitti sitä, että kisa uitiin ilman märkäpukua. Kuusijärvi on melkoisen pienijärvi ja lämpötila voi nousta helposti. Nyt on ollut hieman viileämpää ja tuulista, mutta perjantaille ja viikonlopulle on luvattu taas todella lämmintä keliä, joten saa nähdä kuinka tänä vuonna märkäpuvun kanssa käy. Tänä vuonna olen kyllä ollut sen verran tyytyväinen uuteen märkäpukuuni, että toivoisin kyllä märkäpukustarttia. No, jos sellaista en lauantaina saa, niin sunnuntaina sitten ainakin perusmatkalla.

 

Kova kisaviikonloppu on siis Vantaalla tiedossa ja odotan sitä kyllä jo innolla. Kisapaikka on tunnelmallinen, hyvää keliä on luvattu, lähtölistassa on kovia naisia ja järjestelyt toimivat, joten mikäs siinä kisatessa!

 

 

Ajolenkillä löytyi vielä tällaisia!

14.06.2018 15:365 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Triathlonkausi avattu!

 

Viikonloppuna kisattiin Vanajanlinnalla Finntriathlon sarjan ensimmäinen kilpailu sprinttimatkan merkeissä. Kisapaikka alkaa olemaan jo mukavan tuttu, kun kisasin jo kolmatta kertaa Vanajanlinnalla. Kisan kannalta tuttuun paikaan on aina mukava tulla, kun tietää tarkalleen mistä kaikki löytyy ja miten kisa-alue on suunniteltu. Tällöin kisa-aamun tarkan suunnitelman voi piirtää mieleen jo edellisenä iltana, joka laskee mukavasti kisastressiä.

 

Naisten starttia oli nyt aikaistettu edelliseen vuoteen nähden ja startti oli jo klo 10. Aikaisempi startti sopi minulle kyllä hyvin, sillä aamustarteissa vireystila pysyy parhaimmillaan. Tuosta klo 10, kun mennään yli alkaa päivän paras vireystila laskea ihan normaalina arkipäivänäkin. Toinen plussa kisapäivälle oli, että keli oli edelleen hieno ja lämmin sekä erityisesti veden lämpötila oli kohdillaan 18,6 C astetta, joka oli noin 4 astetta enemmän kuin viime vuonna!

 

Triathlonkisoissa aika ennen starttia katoaa jotenkin huomaamatta. Joskus nuorena maastohiihtokisoissa oli suksien testaamisen jälkeen vielä aikaa istua pukukopissa ja odottaa kuumeisesti omaa starttia. Triathlonkisoissa saan aikaa tuhrautumaan eri välineitten räpläämiseen, tarkistamiseen ja vaihtoalueelle viemiseen. Lopulta huomaan, että verrytelläkin pitäisi, mutta sitten pitää vielä kiskoa märkäpuku päälle ja päästä rantaan. No märkäpuku menee nyt kyllä hienosti päälle, kun sain hankittua paremman kokoisen puvun triathlonmessuilta. Lisäksi ennen kisaa olin ehtinyt jo kolmen viikon ajan käydä avovedessä, kun viime vuonna vedet oli niin kylmiä, että kävin pikaisesti kerran uimassa ennen kisaa.

 

Lopulta päästiin veteen ja lähtöviivalle. Tällä kertaa naisten startissa oli ensiksi yleinen sarja ja nuorten sarjat, joka teki uinnista kyllä mielenkiintoisemman, kun startti ryhmä oli tasavertaisempi uintivauhdissa niin porukka pysyi kasassa paremmin. Edellisinä vuosina olen saanut aika yksin uida, mutta nyt oli koko matkan joku lähettyvillä. Näissä tilanteissa tietenkin hieman pelkää, että voi saada osumia muilta uimareilta. Onnistuin kuitenkin pitämään itseni aina rauhallisena, kun joku osui jalkoihin. Tällä kertaa onnistuin nousemaan vedestä sen verran hyvin, että kun saavuin vaihtoalueelle pääsin ensimmäistä kertaa näkemään kisan kärjen. Vähän sain siitä tietenkin innostusta vaikka märkäpuku olikin vielä päällä ja kärki oli jo pyörillä.

 

Rantaviivalla.

Kuva: Bullseye Photography

 

Pyörällä lähdin heti ajamaan porukkaa kiinni ja onnistuinkin saavuttamaan kakkosryhmän, jonka edellä oli kolmen hengen kärkiporukka. Porukalla yritettiin hieman vuorovetoa, mutta tunsin, että vauhti ei taida riittää kärjen kiinni ajamiseen ja irtikin tuntui olevan vaikea päästä. Lopulta porukasta oli jäljellä kolme, kun pääsimme juoksuvaihtoon.

 

Pyöräosuus

Kuva: Bullseye Photography

 

Juoksuun lähtiessä olin neljäntenä ja tiesin, että ainakin kolmanteen sijaan pitäisi olla mahdollisuudet. Olin tosin pyörällä hermoillut ja mietin onko juoksujaloissa enää iskua pitkälle. Lähdin itselleni vähän liian haipakkaa, jolla sain puristettua ensimmäisen kierroksen aikana itseni kolmannelle sijalle ja noin 5 s eron. Tilanne kuitenkin tasoittui ja ero taakse pysyi 5 sekunnin paikkeilla loppumatkan.

 

Juoksun hurmaa

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Maaliviivan onnistuin ylittämään iloisesti kolmannella sijalla kuuden sekunnin turvin. Tiukkaa oli kyllä viimeiset kilometrit!

 

Vanajanlinnan kisasta jäi positiiviseksi tulokseksi lopputuloksen lisäksi uintiosuus, jonka sain pidettyä hallinnassa tasaisella vauhdilla. Itsellä on ollut vähän ongelmana, että startin jälkeen uintitekniikka hajoaa ja saan uudestaan juonesta kiinni viimeisillä poijuilla. Toivottavasti muistan tämän positiivisen kokemuksen ensi viikolla Vantaalla, kun kisailut jatkuu Kuusijärvellä sprintillä ja perusmatkalla.

Maalissa!

Kuva: Bullseye Photography

 

 

05.06.2018 10:315 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Kelit kunnossa!

Onpa ollut kaikkien aikojen toukokuu ainakin tähän asti. Uskomattoman lämmintä ja aurinkoista keliä on riittänyt jo muutamaksi viikoksi ja loppua ei näy. Ensin ajattelin, että on muutama päivä hellettä ja järvivedet saavat mukavan lämpösysäyksen, mutta viikon jälkeen keli vain jatkui. Lopulta pääsin jo pieneen järveen uimaan eikä vedestä tarvinnut nousta kylmyyden vuoksi vaan väsymyksen. Uskomatonta on vielä se, että tämä tapahtui kolme viikkoa ennen ensimmäisiä kisoja.

 

Viime vuonna pääsin avoveteen kisaviikolla ja vedestä piti nousta vauhdilla vartin jälkeen tärinä päällä. Vedessä treenaamisesta oli näin vaikea nauttia ja uinnin tunnustelut jäivät vähiin. Tunnin avovesiuinneista ei viime kesänä voinut haaveilla ennen heinäkuuta ja silloinkin pois lähtiessä oli jo vilu päällä. Nyt olen jo heti aluksi päässyt uimaan pidempiä treenejä, joista on varmasti hyötyä kisoissa, ainakin sen merkeissä, että homma on tutumpaa ja sitä myötä olo on varmempi.

 

Aikaisempina vuosina on harmittanut, kun avovesiuintikausi on Suomessa niin lyhyt ja kausi pitää periaatteessa aloittaa suoraan kisauinnilla. Sitten huomaa elokuun lopulla kuinka mukavaa avovesiuinti on, mutta vedet alkavat jo pikkuhiljaa viilenemään. Hallissa voi tietenkin uida koko talven, mutta uinti avovedessä on niin erilaista varsinkin märkäpuvun kanssa. Hallissakin voi uida tauotta, mutta siltä päädyissä tulee käännökset, jotka rikkovat uinti rytmin. Avovedessä voi uida vaikka 2km ilman minkäänlaista taukoa ja sitähän se kisauintikin triathlonissa on.

Jos kelit jatkuu tähän tahtiin, ehkä saadaan kesälle enemmänkin märkäpuvuttomia startteja. Niissä on hieno fiilis, kun ei ole sidottuna tiukkaan ja hieman kangistavaan pukuun, joka kuumottaa kisavauhdissa.

 

Avovedessä ruskistuu.

 

Lämpimät kelit rentouttavat myös muita treenejä. Onhan se hienoa, kun voi ajaa lyhyissä ja tulee rusketusrajat. Lenkillä on myös huomattavasti helpompi viipyä pidempään, kun aurinko paistaa ja Clif Barin patukat ja energiakarkit pitävät nälän poissa.

 

 

Clif Barin energiakarkit.

 

 

Onnistuin kelien salliessa ajamaan muutaman yli neljän tunnin maantielenkin, jotka antoivat kivan sysäyksen pyöräkuntoon. Sysäykseen tosin vaikutti paljon se, että pidin talvella pitkän tauon pyörästä. Kun aloitin lenkin ajamisen uudestaan, oli jotain mitä kehittää. Tauon jälkeen oli hienoa päästä taas ajamaan, mutta tauko kyllä tuntui jaloissa. Ei mennyt kuitenkaan kuin pari viikkoa ja kehitys alkoi näkyä ja tuntua. Muutama rohkean pitkä lenkki päälle ja jalat on taas ainakin herätetty talviunilta.

Viime viikolla annoin jaloille myös vähän enemmän kyytiä, kun tein ekaa kertaa kunnon pyörä-juoksu-vaihtoharjoitustreenin. Se olikin hauskaa hommaa varsinkin, kun sain Jukan mukaan pitämään vaihtopaikkaa pystyssä ja ottamaan videomateriaalia tekniikka-analyysiä varten.

Yhdistelmätreeni olikin vauhdillisesti ja kestollisesti kovin treeni sitten hetkeen. Hyvä herätys ennen kisakautta. Parasta antia treenistä ehkä kuitenkin oli vaihtojen lisäksi juoksun videomateriaali, jota on tullut kelattua muutamaan kertaan ja mietittyä mistä mikäkin liike johtuu. Toivottavasti tällä juoksuun tulisi hieman keveyttä ja ilmavuutta.

 

Hienot kelit näyttävät jatkuvan ja ties vaikka Vanajanlinnalla päästäisiin ensi viikolla uimaan ilman märkäpukua! Jotenkin se ajatus kiehtoo, vaikka märkäpuvulla uimisessakin on omat hyvät puolensa.

 

 

22.05.2018 15:125 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Märkäpukuja ja ratatonneja

  

Tänään alkoi Tampereellekin virrata kunnolla lämmintä ilmaa ja ensi viikolle on luvattu oikein kesäisiä lukemia, jos vaan ennuste jaksaa pitää paikkaansa. Jotenkin yllättävän usein Suomessa on tullut todettua, että ennuste ei pitänyt kuitenkaan paikkaansa. Viikon ennustetta, kun katsoo niin näyttää hienolta ja kun pikkuhiljaa mennään kohti ennustetta niin lämpötilat tippuvat ja hieno keli on taas siirtynyt ennusteessa viikon kauemmas. Mielenkiintoinen ilmiö. Toivon kyllä, että tällä kertaa ennuste saavutetaan. Olisihan se hienoa, jos järvivedetkin saisivat kunnon lämpösysäyksen.

 

Kävin ennen Vappua testaamassa pari kertaa märkäpukua hallissa ja olihan se aika lämmin kokemus, mutta kyllä kannatti. Sain taas tuntumaa märkäpuku-uintiin ja hallissa on helppo oikein tunnustella miten puku muuttaa tai vaikeuttaa uintia, kun uintiolosuhteet ovat tasaiset ja häiriötekijät minimissä. Toisaalta homma on perusvauhdillakin melkoinen koettelemus kropan lämpöjen noustessa, että pidempää kisavauhtista harjoitusta en lähtisi ihan helposti tekemään.

Hienointa oli, kun sain märkäpuvun pois puolentunnin kelaamisen jälkeen. Uinti tuntui sen jälkeen samalta kuin olisi kyykännyt kunnon painoilla ja sitten ilman painoja. Vastusta ei enää ollut ja kädet pyörivät. Puvusta saikin uintiin mukavan vastusärsykkeen. Avovedessä tätä harvemmin tulee havaittua, kun puvun poisoton jälkeen suunnataan autolle eikä takaisin veteen.

 

Vapun jälkeen tuli tehtyä myös juoksun puolella uutta treeniä. Kävin radalla juoksemassa hieman kisavauhtisia 1000 metrin vetoja. Tampereella on hieno Stadion Ratinassa, jossa pidetään isojakin urheilu- ja viihdetapahtumia. Viikolla sinne pääsee helposti juoksemaan, jos haluaa ja muistaa tarkistaa varaustilanteen. Stadionin viereen avattiin juuri uusi kauppakeskus, jonka liikkeiden ikkunoista avautuu maisema kaupunkiin ja stadionille. Sinänsä jännä ajatus, kun juoksee tyhjää kenttää ympäri ja luulee olevansa yksin, mutta katsojia saattoi olla useampikin.

Ratatonnit eivät ehkä ole ihan omaa lempipuuhaani, mutta kyllä niillä hyvän treenivasteen saa verrattuna maastossa tai kadulla juostuissa tonneissa, jossa on aina kuitenkin jonkin verran korkeuseroa. Radalta voi tarttua hieman nopeutta jalkaan, kun askeleen voi tehdä niin puhtaasti.

 

Viikon päätteeksi Jukka avasi eilen Hyvinkäällä kisakauden maastopyöräilyssä ja vei voiton loppukirissä. Siitä suunnattiinkin sitten vielä kisan jälkeen Espoon Otaniemeen triathlon messujen viimeiselle tunnille. Oli mukava käydä katsomassa triathlon kavereita ja erilaisia triathloniin liittyviä tuotteita. Esityksiäkin olisi messuilla vielä ollut, mutta lopulta päädyin testaamaan märkäpukuja, kun niitä kerrankin oli monelta merkiltä tarjolla. Märkäpuku on hieman hankala tuote kokeilla, kun niitä ei ihan joka kulmassa ole tarjolla ja valmistajien välillä voi olla isojakin eroja. Joten messut olivat todella hyvä tilaisuus päästä testaamaan erilaisia ja erikokoisia pukuja. Lopulta kainaloon jäi Sailfishin puku, joka oli itselle ensimmäinen puku, joka ei puristanut hartioista.

Nyt vielä järvet lämpimiksi niin pääsee uudella puvulla kunnolla uimaan.

 

Mesuilta jäi mukaan myös Clif Barin kesän tulevat uutuudet. Täydellinen lenkkipatukka pähkinävoin ystäville!

 

Ensi viikolla on siis luvattu hyvää keliä ja se kannattaa viettää pyörän selässä. Tiistaina 8.5. lähden mukaan ajamaan yhteislenkkiä Parolasta Hatusen pyöräliikkeen pihasta klo 18:00. Tarkoituksena on ajaa rennosti iltalenkiksi noin kahden tunnin kierros Hämeenlinnan seudulla. Mukaan voi lähteä ja lisätietoa lenkistä löytyy Hatusen Facebooksivulta.

 

 

 

06.05.2018 17:276 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Kisakalenterin täydennystä ja maantielenkkiä

 

Pari viikkoa vierähti ja lopulta lumihanki antoi periksi. Viimeisen parin viikon aikana kevätkeli on ollut parhaimmillaan ja aurinkoisia sekä lämpöisiä päiviä on ollut mukavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsin vihdoin rullailemaan maantiepyörällä, joka kyllä viivästyi melkoisesti siitä mitä oletin viime vuoden perusteella kevään tuovan tullessaan. No, parempi nähdä asian valoisa puoli eli sain lisäaikaa juoksun ja uinnin treenaamiseen ilman pyörän tuomaa kuormitusta.

 

 Kevään ensimmäinen maantielenkki!

 

 

Päätin helmikuussa, että laitan pyörän hetkeksi naulaan ja otan sen esille, kun lumet sulavat. Ajatus tuntui hyvältä, koska keväthän oli jo ovella, mutta toisin kävi ja hanki vain syveni. Lopulta pyörätaukoa tuli melkein kaksi kuukautta. Mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tulee näkymään kesän kisoissa. Onhan tässä vielä ainakin reilu kuukausi aikaa kehittää pyöräjalkaa ensimmäiseen kisaan Vanajanlinnalla.

 

Kunnon tauon jälkeen ajaminen kyllä maittoi taas. Aurinko paistoi ja näin muita ajajia, jopa lyhyessä vaatetuksessa, joten kelin oli oltava lämmin. Itse pidin kuitenkin vielä hanskatkin kädessä ettei kevätsään piilevä kylmyys pääse yllättämään.

Kevät ajamiseen kuuluu kuitenkin ikävänä puolena vielä tiepöly ja hiekoitushiekka. Pöly oli melkoisen pahakin ensimmäisinä ajopäivinä, mutta pari sadepäivää laski pölyä kivasti. Omalla treenilenkilläni on jonkin verran pyörätietä, joten hiekoitushiekkaa on vaikea välttää ennen kuin katujen lakaisu valmistuu. Usein lakaisun jälkeenkin hiekkaa on siellä täällä vielä pitkään. Tämän takia ajan koko kevään Specialized All Condition kumeilla, jotka ovat tarkoitettu kestämään paremmin kaikenlaisilla alustoilla ja varustettu pistosuojalla. Ainakin on vielä kestänyt hyvin!

 

Kuluneen viikon aikana täydensin kisakalenteria Vantaa Triathlonilla, joka järjestetään Vantaan Kuusijärvellä 16.-17.6. eli kaksi viikkoa Vanajanlinnan sprinttikisan jälkeen. Tapahtuma on kaksi päiväinen ja ensin kisataan lauantaina sprintin SM-mitaleista ja sunnuntaina on peesikieltoinen perusmatka. Kuusijärvi on todella tunnelmallinen kisakeskus eikä sen olemassa oloa ehkä uskoisi, kun ajelee kehä III pitkin kohti kisakeskusta. Paikanpäällä on kuitenkin metsän keskellä pienijärvi ja isot rantasaunat. Järven ympäri metsässä kulkee juoksurata ja pyöräosuus on kierroksina ohimenevällä tiellä. Viime vuonna kelit lämpenivät kisaviikonlopuksi niin hienoiksi, että sprintin SM-matkalla voitiin uida ilman märkäpukua! Se oli hieno triathlonkokemus Suomessa. Sunnuntain perusmatkalla lämpötilarajat olivat kuitenkin hieman korkeammat, joten märkäpuku oli sallittu.

 

Viime vuoden tapaan osallistun molempien päivien kisaan. Viime vuonna tuplaviikonloppu meni ihan kivasti ja arvokasta kisakokemusta karttuu, mitä enemmän pääsee kisaamaan. Välillä tuntuu, että kisoja saa odottaa liian pitkään, niin kisataan sitten silloin, kun kisoja on tarjolla.

 

Kun kisakalenteria on saatu täydennettyä, niin seuraavaksi voikin sitten alkaa odottelemaan vesien lämpenemistä. Taidan tänä vuonna kuitenkin mennä kokeilemaan märkäpukua jo halliin hyvissä ajoin ennen kisoja niin ei tarvitse ihmetellä märkäpuku-uintia viikkoa ennen kisoja.

 

 

 

24.04.2018 12:136 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Sulaisipa lumet jo

 

Edelleen odotellaan lumien sulamista ja kelien vaihtumista lumettomiin ja kuivempiin. En muista milloin olisin toivonut oikeasti lumien sulavan. Viime vuonna lunta oli helmikuussa jo vähemmän kuin nyt ja helmikuussa ei ole normaalia toivoa lumien sulamista. Lumeton helmikuu enneminkin huolestuttaa ja muistuttaa ilmaston lämpenemisestä kuin riemastuttaa. Nyt eletään kuitenkin jo huhtikuun alkua ja vielä on kinoksia pihassa ja metsissä.

 

Pääsiäisenä tuli kuitenkin nautittua tästä erityisen lumisesta kelistä ja kävimme tekemässä lepopäivä kävelyn Tampereen metsiin, jossa lunta on vielä enemmän kuin kaupungin liepeillä. Metsässä alkoi päästä jo hieman Lappimaisiin tunnelmiin, kun lunta oli paljon ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotiin päästyä joutui katsomaan peiliin parikertaa uudestaan, kun huomasin pisamoiden tulleen esiin poskille. Uimahallissa käyminen ja lyhyehköt juoksulenkit talvisäässä pitävät ihon värin melkoisen vaaleana, joten pisamat olivat oikein mukava piristys.

 

 

Kävelyllä

 

Toisaalta pitkälle venynyt talvi voi ehkä johtaa siihen, että tänä vuonna vältytään toukokuun lumisateilta, joita sain niskaan maantielenkeillä juuri, kun olimme palanneet etelän leiriltä viime vuonna. Tänä vuonna ei etelän leiriä ole tiedossa, joten siinäkin iso syy miksi toivon lumien sulavan pikaiseen. En ole mikään traineripyöräilyn suurin ystävä vaan kaipaan myötä- ja vastatuulia sekä raitista ilmaa, joten lumeton maisema ja kuivat kevät tiet polttelevat jo mielessä. Nytkin kyllä vähän harmittaa katsoa ikkunasta ulos, kun iloinen kaatosade muuttuikin valkoisiksi räteiksi. No, ei auta kuin toivoa, että kevät on oikeasti nurkan takana.

 

En ole kuitenkaan takertunut liikaa kevään odotukseen vaan hyvillä mielillä painellut normaalia enemmän uimahallille ja juoksemaan. Näissä kahdessa lajissa kuitenkin piilee oma kehityspotentiaalini ja avain tasapainoisemmaksi triathlonistiksi. Viime kesänä moneen kertaan kisoissa tuli muistutuksia siitä, että triathlon ei ole pyöräkisa vaan kolmen lajin summa. Joten kotiläksyjä on ollut ja lumen peittäessä maata on hyvää aikaa keskittyä enemmän lyhyisiin ja tekniikkaa painottaviin treeneihin niin uinnissa kuin juoksussakin. Oikean tekniikan päälle on sitten helpompi ja mukavampi kuormittaa kroppaa määrällisesti, kun lumitilanne sen sallii.

  

Suomessa on mukava juosta, kun tarjolla on paljon tasaisia reittejä ihan pienillä korkeuseroilla. Huomasin myös, että lumisilla teillä on toisaalta mukava juosta, vaikka pito ei ole paras, mutta tehojakin irtoaa silloin vähemmän ja juoksu ei kuluta niin paljoa. Eron huomasin, kun lenkkireiteiltäni sulivat lumet ja pääsin juoksemaan ensimmäisen lenkin kokonaan asfaltilla. Tällöin lenkin aikana välillä kaipasin lumista alustaa.

Vähän kovempia juoksulenkkejä pääsin onneksi juoksemaan asfaltilla jo, kun muualla oli vielä lumipinnat. Tämän mahdollisti eräs pyörätienpätkä, joka on kilometrin matkalta koko talven sula ja hiekaton. Pyörätien alla kulkee kaukolämpöputki, joka pitää pyörätien sulana. Näin pääsin toteuttamaan kovempia juoksuja ulkona eikä tarvinnut mennä hallista toiseen.

 

Treenit jatkuu näillä näkymin vielä jonkin aikaa sisätiloissa ja ulkona juosten. Toivottavasti ennen seuraavaa blogia olen päässyt ulos myös pyörän selässä.

 

 

Vähän on jo kaipuuta pyörän selkään.

 

 

06.04.2018 16:367 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Treenikautta parhaimmillaan

Maaliskuu. Ulkona sataa lunta ja on nollakeli. Kovat pakkaset antoivat periksi, mutta lisää lunta kertyy maahan. Kevät ei taida kuitenkaan olla ihan vielä ovella. Loppuviikoksi on taas luvattu pakkasta ja upeaa talvikeliä. Onhan se hienoa, että talvi näyttää talvelta. Toivottavasti myös kesästä tulee kesän näköinen. Katsoessa ulos ikkunasta tuntuu hieman oudolta, että kolmannen triathlonkauteni alkuun on enää reilu 10 viikkoa. Toisaalta Suomi on siitä hieno maa, että voimme elää täydellisiä vuodenaikojen muutoksia, joten kaikki voi muuttua hetkessä.

 

 

Talviset polut!

 

 

Tulevana kesänä kilpailuohjelmassa tulee olemaan taas hienoja Finntriathlonin tapahtumia. Viime vuodesta poiketen en kuitenkaan ole ajatellut kiertää #kerääkokosarjaa vaan olen mukana Vanajanlinnalla, Joroisilla ja Vierumäellä. Viime vuonna olin pari kuukautta todella väsynyt Tahkon täydenmatkan jälkeen. Onneksi kausi tosin päättyi Tahkon kisaan, mutta tänä kesänä haluan jatkaa kautta vielä ainakin elokuun lopulle ja päästä Vierumäelle kisamaan, joka on ehdoton suosikki kisapaikkani. Muuten kisakalenteria on vielä tarkoitus täydentää, mutta tuosta saa jo mukavan rungon kaudelle.

 

Kisakalustona uudelle kaudelle jatkuu viime kauden triathlonpyörä Specialized Shiv ja maantiepyörä S-Works Tarmac, jotka ovat järjestetty sponsorointi yhteistyössä Parolassa sijaitsevan pyöräliike Hatusen kanssa.  Kesällä järjestetään myös kerran kuussa maantiepyörillä yhteislenkkiä Hatusen pihasta. Niiden aikataulua voi tarkemmin seurata Hatusen Facebook-sivulta. Tiedossa on siis taas kilpailuja sprinttimatkasta puolimatkaan, mutta tänä vuonna en näillä näkymin ole lähdössä täydelle matkalle.

 

Viime vuonna tuli treenattua paljon pyörää aina loppu vuoteen asti, kun olimme hieman pidemmän jakson Espanjassa. Vuorilla pyöräily on kyllä todella hienoa treeniä, kun välillä saa kivuta jopa tunnin yhtäjaksoisesti eikä ajan kulua edes huomaa, kun maisemat paranevat ja koko ajan tuntee huipun lähestyvän. Huipulta, kun laskee vielä treenihurmassa toisen puolen serpentiinilaskun alas niin kotiin saa taas kivuta ja laskea ainakin tarpeeksi. Kotona voikin sitten ihmetellä miten tuohon lenkkiin sai hurahtamaan reilu neljä tuntia tai jopa viisi. Vastaava treeni harjoitusvastuksella voisi olla ennemmin henkinen kuin fyysinen koitos. Ainoa yhtäläisyys on treenin jälkeinen nälkätila, joka johtuu joko fyysisestä rasituksesta tai täydellisestä tylsistymisestä. Kumpi sitten vie paremmin eteenpäin?

 

Mäkilenkkiä Ranskassa

 

 

Pyöräilyn lomassa syksyn/talven treenikauteen mahtui tietenkin juoksua ja uintia. Syksyllä ehdin nauttimaan vielä avovesiuinnista ilman märkäpukua meriveden ollessa 24 °C. Oli upeaa uida sinisessä vedessä, jossa aina välillä näki erilaisia kaloja. Suomessa, kun järvivesi on melko usein hyvinkin sakeaa ja mustaa. Vaikka viime kesänä pääsin uimaan Suomen Kuolimo-järveen, joka on yksi kirkkaimmista järvistä ja sitä se todellakin oli! Hieno kokemus mustien järvien jälkeen. Talvi tulee kuitenkin myös Espanjaan ja lopulta oli aika siirtyä halliuintiin.

 

Sinisissä vesissä ilman märkäpukua.

 

 

Syksyllä tuli hyvien kelien innoittamana myös juostua todella pitkiäkin lenkkejä mihin en ole aikaisemmin pystynyt. Olin melkoisen yllättynyt, että jalat kestivät ja annoin mennä, kun kulki. Hyvän juoksujakson katkaisi kuitenkin joulukuun alun sairastelut ja hyvää menoa oli aika hieman rajoittaa.

 

Viimeiset viikot on tullut vietettyä ahkerasti Tampereen Kalevan uimahallissa, joka on kyllä aivan paratiisi. Hallissa on 50 m allas, lämpimät ja kuivat pukuhuoneet, suihkuveden lämpötilaa saa säädettyä ja kaikille on hellävaraista saippuaa tarjolla, suihkutiloissa on monta saunaa, allas on puhdas ja kaikkialla on muutenkin yleisesti siistiä. Näitä asioita osaa arvostaa, kun on pyörinyt tarpeeksi kauan Espanjalaisessa uimahallissa.

Talven aikana onnistuin jotenkin löytämään oikeanlaista rytmiä ja rentoutta uintiin. Uinti tuntuu liikkuvan eteenpäin ilman turhaa häsläystä ja treenin jälkeen hartioissa ja selässä on rento-olo. Tämä on hienoa, sillä se tekee uintitreeneistä huomattavasti mukavampia ja kroppa voi kehittyä. Saa nähdä kuinka hyvin tämä säilyy, kun alkaa ruuvia kiristämään kohti kesää.

 

 

Treenit jatkuu uinnilla ja tulihan luntakin vielä mukavasti, jos uinnin lomasta pääsisi laduille.

 

 

 

14.03.2018 13:508 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Taistelun kautta kokonaiskisan voittoon - Tahkon täysmatka ja #kerääkokosarja

 

Lähes viikko on kulunut Tahkon täysmatkan maaliintulosta. Viikko on mennyt erilaisten väsymystilojen ja lihassärkyjen merkeissä, mutta kokonaisuutena on parempi meininki kuin viime vuonna ensimmäisen täysmatkani jälkeen.

 

Viime lauantain kisa-aamu valkeni hieman sateisissa merkeissä ja huomasin uinnin aikana, että vettä alkoi sataa ihan kunnolla. Uinti meni tällä kertaa tosi hyvin. Ajattelin, että haluan uida hyvän uinnin kauden viimeisessä kisassa, joka antaisi taas vähän itseluottamusta tulevalle harjoituskaudella. Tykkään uida pitkää matkaa, kun silloin tunnen löytäväni rennon ja tehokkaan etenemisvauhdin. Lisäksi Tahkolla kaikki ollaan samassa lähdössä, jolloin peesiin pääsemismahdollisuuksiakin on enemmän kuin muissa kesän kisoissa. Peesissä on todella helppo rentouttaa uintia, joka ei oikein suorittamista palkitse. Viimeisellä parilla sadalla metrillä uinti alkoi jo rankaisemaan ja rantautuminen takkusi hieman, mutta pääsin maihin ja pyörän päälle.

 

 

 

Rantautumista.

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Olin noin 10 minuuttia kärkeä perässä. Nyt oli tarkoitus hiljalleen kaventaa eroa sillä matka oli pitkä. Yritin syödä ja juoda kunnolla uinnin päälle. Sade vain yltyi ja ero kapeni. Pari kertaa oli niin kylmä, että en saanut peukalolla painettua vaihdetta vaan jouduin käyttämään toista kättä avuksi. Käsivarsi oli vain niin kohmeessa ettei mikään toiminut. Kolmannen kierroksen alussa huomasin, että palleaan pistää ikävästi ja kaikki ei ollut kunnossa. Yritin venyttää ja venkoilla pyörän päällä, mutta ei hellittänyt. Pyörällä kuitenkin pystyy etenemään, mutta mielessä kävi jo miten juoksu tulee lähtemään. Pääsin parhaimmillani minuutin päähän kärjestä, mutta loppuun jouduin vähän hellittämään.

 

Vaihto oli juuri niin karmea, kuin olin kuvitellut. Yritin juosta pyörältä telttaan ja suoristaa itseäni väkisin, mutta palleaan vain pisti. Lähdin juoksemaan, mutta jalka petti aina alta, kun palleaan pisti. Eihän näin voi päästä mihinkään. Otin kävelyä, painelin kylkiluiden alle, kävin puskan puolella, mutta mikään ei helpottanut. Pääsin ensimmäiselle huoltopisteelle ja mielessä kävi jo keskeytys. Jukka oli kuitenkin onneksi tien varressa ja näki tilanteen. Järjenääni antoi neuvoksi pysähtyä kokonaan ja ottaa aikaa. Niin kauan, että pystyy taas juoksemaan. Ei haittaa, jos ottaa aikaa, matkaa on kuitenkin vielä 40 km. Tein näin ja noin 5km kohdalla tunsin pystyväni taas etenemään hieman reippaammalla askeleella.

 

 

Kuva: Bullseye Photography

 

Ajattelin, että ehkä SM-kisa on nyt pelattu, mutta #kerääkokosarja on vielä voitettavissa. Mira oli sarjassa 11 minuuttia perässä, joka ei ole mitään, jos joutuu todellisiin ongelmiin maratonilla. Tällä hetkellä Mira oli noin 4-5 minuuttia minua edellä. Olin siis vielä edellä sarjassa, mutta vain minuutteja. Jatkoin varovaista etenemistä ja otin energiaa jokaisesta huollosta. Energiaa ja nestettä oli vain saatava alas vaikka ei tekisikään mieli. Onnistuin kaventamaan eroa ongelmien jälkeen matkan aikana. Noin 25 km kohdalla tuli kuitenkin hirveä notkahdus ja ero Miraan kasvoi kuuteen minuuttiin. Pelkäsin vaivojen tulemista esiin, jos kiristän. Tajusin kuitenkin, että nyt oli taisteltava tai muuten menee kokonaiskisan voitto. Kolmannen kierroksen loppupuolella löysin taistelutahtoa ja vauhti parani. Sain kiinni kilpailijoita, jotka olivat jo ohittaneet minut ja kadonneet. Olin yllättynyt. Viimeiselle kierrokselle sain taas Jukalta pullon colaa, joka upposi saman tien ja vauhti vain parani. Olin aivan ihmeissäni. Nyt oli mentävä niin kauan kuin maali tulee vastaan. Toivoin vain ettei energiat lopu kuin seinään, mikä on usein tällaisen loppukirin seuraus, jos maali ei tule ajoissa vastaan. Sain Miraa kiinni viimeisellä kierroksella melkein 3 minuuttia. Tajusin, että nyt olen turvannut #kerääkokosarjan voiton. Vielä oli kierrettävä lahden poukama ja sieltä se maali tuli vastaan!

 

 

Maalissa!

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Hieno tunne päästä maaliin. Pitkä päivä kaikkine vaiheineen takana ja suoraan Kallen haastatteluun. 

 

 

Haastattelussa irtosi jo hymy.

Kuva: Bullseye Photography

 

Onnistuin nappaamaan #kerääkokosarjan voiton ja SM-pronssia. Sarjan voitto kertoo itselle, että pystyn suoriutumaan tasaisen vahvasti kaiken pituisilta matkoilta. Mikä sinänsä on mukava juttu, kun takana on toinen kausi triathlonin parissa.

 

 

Sunnuntain palkintojen jaossa. 

Kuva: Bullseye Photography

 

Ensi kaudelle projektina tulee olemaan taas juoksu jalan ja uinnin eteenpäin vieminen. Tykkään ajaa aika-ajopyörällä/triathlonpyörällä kilpaa ja mieli tekisi keskittyä puolimatkalle ja peesikieltoisiin perusmatkoihin. Tällaisia ajatuksia nyt ja katsotaan mihin harjoituskausi vie.

 

Kiitos kuluneesta kaudesta Sponsoreille, tukijoille, kannustajille sekä kisaorganisaatioille hienoista triathlonkisoista!

 

 

11.08.2017 14:161 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Tahkon täysmatka ja välinepäivityksiä

 

Lauantaina edessä on urheiluhistoriani toinen triathlonin täysmatka. Edellinen oli tasan vuosi sitten samoissa Tahkon maisemissa. Kokemusta täydellä matkalla kilpailemisesta ei siis hirveästi ole, mutta vähästäkin tuli jo opittua täydenmatkan lainalaisuuksia. Lauantaina saa sitten nähdä kuinka hyvin opit iskostuivat takaraivoon, että ne pystyy toteuttamaan myös kisatilanteessa.

 

Joroisten kisan palauttelun jälkeen ehdin viikon verran tekemään suhteellisen hyviä treenejä, jonka jälkeen kisaviikko on mennyt kevyen urheilun parissa. Kaiken pitäisi olla pikkuhiljaa kunnossa lauantain kisaa varten. Väline puolellakin sain tilaisuuden päivittää pyöräilykalustoani hieman nopeammaksi, kun kypärä- ja lasivalmistaja Smith lähti tukemaan aerokypärän merkeissä.

 

En ole vielä ajanut yhtään matkaa oikealla aerokypärällä, joten nyt mielenkiinnolla odotan pyöräilyosuutta. Viikonloppuna tuli kunnolla testattua Smith Podium kypärää ja kyllä eron huomaa tavalliseen kypärään nähden. Ajotuntuma muuttuu aerodynaamisemmaksi ja pää tuntuu kevyemmältä, kun ilmavirta ei enää vastusta sitä niin voimakkaasti. Smith onkin harvoja valmistajia, joka oikeasti testaa ja kehittää aerokypärää tuulitunnelissa, joten kypärän aerodynaamisuus pohjautuu todelliselle faktalle eikä olettamuksille.

 

Olen kuullut paljon juttuja, että aerokypärää käytettäessä tulee vain turhaan hiki ja pää kiehuu umpinaisessa kypärässä. Tätä ilmiötä en kuitenkaan onnistunut saamaan Smithin kypärällä, mistä olin aivan onnessani. Kypärässä onkin huolehdittu tuuletuksesta jättämällä kypärä hieman avonaisemmaksi takaraivolta.

 

Huomasin aerokypärällä ajaessa, että tulihan siinä jotenkin turvallisempi olokin, kun vauhdit on usein korkeampia kuin maantiepyörällä. Smith Podiumissa on Koroyd-rakenne, joka materiaalina on reikäistä ja todella vahvan oloista. Reikäinen ominaisuus lisää kypärän ilmastointia ja rakenne antaa lisäsuojaa kohtisuoria iskuja vastaan. Lisäksi Mips-suoja hoitaa kierteiset iskut.

 

Täytyy vielä mainita, että onhan se hienoa, kun aurinkolasivalmistaja tekee kevyen, istuvan, aerodynaamisen, ilmavan ja iskunkestävän aerokypärän, sillä silloin voi olettaa myös linssin olevan huippuluokkaa. Ja näinhän siinä kävi. Huomasin lenkillä jopa uusia asioita tienvarsista, kun näkökenttä oli laaja ja terävä. Värillisen linssin lisäksi kypärän mukana tuli kirkaslinssi. Linssin vaihtaminenkaan ei ole kummoinen operaatio, sillä kiinnitys on magneetilla! Älykästä.

 

Olin niin innoissani uudesta kypärästä, että ajoin sillä kevyenpäivän lenkinkin ihan vaan fiilistelyn kannalta.

 

 

Näitä Smithin Podium aerokypäriä on vielä myös Tahkolla expossa myynnissä, jos joku kaipaa viime hetken välinepäivityksiä.

 

Muuten lauantain kisaa lähden samalla varustuksella kuin koko triathlon kesään on tullut lähdettyä.

Viime vuonna oma suoritus vesittyi mahavaivoihin viimeisellä 20 km matkalla. Nyt lähden hakemaan ehjää suoritusta niin, että juoksuosuuskin pysyisi vielä jotenkin kasassa. Lisäksi lauantaina tarjolla on SM-titteleitä ja #kerääkokosarjan voitto, joista toivoisin pystyväni taistelemaan maaliin saakka.

 

 

Iltauinnilla Pyhäjärvellä

02.08.2017 10:321 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Vierumäeltä Joroisille

 

Kisakausi alkoi viime vuoden tapaan Vanajanlinnan sprinttimatkalla, jonka jälkeen kisasin heti viikon päästä tuplakisan Vantaa Triathlonissa. Vantaalla kisattiin ensin sprinttimatkan SM-kilpailut sekä sunnuntaina peesikieltoinen perusmatka. Perusmatkalta onnistuin nappaamaan kauden ensimmäisen podium paikan sijoittumalla 3. sijalle.

 

Vantaan jälkeen oli pari viikkoa aikaa Finntriathlonin Vierumäen kilpailuun. Olin odottanut Vierumäen kisaa innolla sillä tykkään kamalasti mäntymetsäisestä kisapaikasta ja radasta. Uinti on mielenkiintoisessa paikassa ja ensimmäinen järvi on aina tyyni. Kannaksen siirtymän jälkeen hypätään isoon järveen, jonka vesi oli tänä vuonna jopa kaksi astetta lämpöisempää kuin ensimmäisen järven. Ero oli merkittävä! Pyöräilyosuus on todella vaihteleva sisältäen teräviä töppäreitä, jotka voi kinnata tasaisesti ylös tai ajaa putkelta terävästi ja miettiä sen jälkeen millaisen energian kulutuspiikin sai aikaiseksi. Juoksuosuus kiertää pari kierrosta golfkentän ympäri ja maaliin tullaan hienosti urheilukentälle.

 

Itse kilpailussa uintiosuudella jäin aika paljon kärkeen (taisi olla melkein 4 min), mutta onnistuin pyörällä ajamaan kärjen kiinni ja hieman lisäämään eroa. Juoksuun pääsin lähtemään kärkipaikalta ja onnistuin säilyttämään paikan toiselle kierrokselle. Lopulta kova juoksija Tiina tuli lennokkaasti ohitse ja Venlalle jäin niukasti loppukirissä, mutta maalissa podium paikka ja 3. sija. Juoksun loppuaikakin parani edellisestä vuodesta 2 min! Maalissa olin kyllä aivan poikki ja Antin live-lähetyksen haastattelussa silmät pyöri päässä.

 

 

Antin lähetyksessä

 

 

 

Naisten ja Miesten podium

 

Vierumäen jälkeen oli aika siirtää katseet kohti pidempiä matkoja, sillä Joroisten puolimatkan SM-kisat siinsivät parin viikon päässä. Pari viikkoa hurahtikin jopa luvattoman nopeasti ja pian oltiin Joroisten starttiaamussa. Keli oli onneksi viime vuoden vastakohta ja tunnelma kohdillaan. Ennen starttia katselin järvelle ja tunnustelin tuulta. Mielessä kävi, että taitaa tulla aaltoinen uintiosuus ja sitähän se oli. Ensin sivuaallokkoa sitten vasta-aallokkoa ja sitten aallokkoa takaviistosta niin, että uintilinja siirtyi koko ajan poijun väärälle puolelle. Hieman olin tuskissani uintiosuudella ja alkusuoralla rytmin haku meni täysin uusiksi toisen kisailijan kanssa törmätessä. Selvisin kuitenkin lopulta ylös vedestä noin 5 min kärkeä perässä. Ero oli kyllä kasvanut ikävän suureksi, mutta onnistuin kuitenkin lähtemään rauhassa pyöräosuudelle.

Rantasalmelle mentäessä pääsikin mukavasti ajamaan myötätuuleen. Yllätykseni kärkitytöt tulivat vastaan aivan Rantasalmen kääntöpaikan tuntumassa, josta lähdettiinkin puskemaan ikävään vastatuuleen takaisinpäin.

 

Pyöräosuudella

 

 

Lopulta pääsin aivan kärjen tuntumaan ennen vaihtoa ja tulin neljäntenä vaihtoon toisen ja kolmannen sijan kanssa.  Anni ja Heidi kuitenkin kovina juoksijoina karkasivat näköpiiristä heti ensimmäisen kierroksen alkuun.

 

 

Juoksuosuudelle

 

 

Oma juoksu tuntui melkoisen hyvältä vaikka alla oli energiaa kuluttanut pyöräosuus. Yritin pitää maltin juoksussa ja kaksi ensimmäistä kierrosta tuntuivat sujuvan ihan hyvää tahtia omalla tasollani, mutta kolmannella kierroksella juoksu sakkasi. Mahakrampit ja pyörähdykset pakottivat hidastamaan vauhtia ikävän paljon ja loppumatka meni taisteluksi mahan kanssa. Ikävä loppu kisalle. Selvisin kuitenkin maaliin yleisen sarjan 6. sijalla ja kaikesta huolimatta loppuaikakin parani viime vuoteen nähden 5 min.

 

Kuluneen kauden suorituksista on jäänyt päällimmäisenä mieleen, että pyöräosuudella olen vahvempi kuin viime vuonna ja juoksuun on helpompi lähteä. Uinti ajat ovat pyörineet samoissa kuin viime vuonna, vaikka hallissa ajat ja tekniikka ovat parantuneet huomattavasti. Tuo kehitys ei vain näy avovedessä. Liekö syynä vähäiset avovesimäärät, märkäpuku ja kokemattomuus sitä en tiedä, mutta niistä voi ainakin aloittaa. Juoksu tuntuu paremmalta ja lihaksisto tuntuu ottavan juoksua vastaan paremmin ja toipuvankin paremmin, mutta puhtaiden juoksuharjoitusten vähäisyys tuntuu näkyvän kisajuoksussa juoksukunnon heikkoutena.

Näillä mennään ja kehittyä täytyy osa-alue kerrallaan kohti kokonaisuutta eli triathlonia.

 

Seuraavaksi on edessä Finntriathlonin #kerääkokosarjan päätöskilpailu eli Tahkon täysmatka, joka on samalla myös SM-kilpailu. Mielenkiintoisen kisasta tekee myös se, että lähden kisaan #kerääkokosarjan kärkipaikalta, jonka voitto todennäköisesti tulee riippumaan juoksuosuuden henkisistä ja fyysisistä taisteluista.

Kolmen viikon päästä nähdään kuinka käy!

 

 

16.07.2017 16:321 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Triathlonkesä 2017

 

Kisakausi on ovella eli ensi viikolla alkaa toinen triathlonkauteni Finntriathlonin Vanajanlinnan osakilpailulla. Tiedossa on taas Finntriathlonin Kerää Koko Sarja eli Vanajanlinnan, Vierumäen, Joroisten sekä Tahkon kilpailut. Lisäksi kisaan Vantaa Triathlonissa lauantaina SM-sprintissä sekä seuraavana päivänä perusmatkalla.

 

Treenikausi on ollut pitkä, mutta toisaalta on ollut mukavaa harjoitella kaikkia lajeja ajan kanssa. Viimeisenä treenikauden huipennuksena oli lämpöleiri etelässä, jossa pääpaino oli pyörässä ja juoksussa, kun olosuhteet olivat ihanteelliset niille. Uintia tuli tietenkin treenattua säännöllisesti, mutta uimahalli olosuhteet ennemminkin huononevat kuin paranevat etelään päin mentäessä. Avovesiuintiin sain kuitenkin hieman tuntumaa viimeisillä viikoilla, mikä on aina harvinaista herkkua.

 

PowerBarilla jaksaa avovedessäkin!

 

Etelästä palattiin suoraan toukokuun lumisateeseen, joka ei ihan nostanut kotiin paluun tunnelmaa kattoon. Lisäksi vuoristoiset lenkit muuttuivat hyisiksi tasamaa junttauksiksi, jossa alamäet eivät tarjoile palautuksia, joten lihaksisto ilmoitti tyytymättömyydestään kramppaamalla ensin niskan sitten selän ja lopuksi takareidet. Näiden vaivojen palautteluun onkin kulunut viimeiset viikot. Tällä viikolla treenit ovat kuitenkin tuntuneet jo hieman paremmilta. Lämpötilat tosin heittivät vielä vähän kuperkeikkaa, mutta kisaviikolle on onneksi luvattu taas kesäisiä lukemia.

 

Kylmä toukokuu on harmillisesti hidastanut vesien lämpenemistä ja toistaiseksi olen jättänyt avovesiuinnin avantosaunomisen yhteyteen, jos edes hieman karaistuisin kylmälle vedelle. Toivottavasti kuitenkin ensi viikolla pääsen hieman totuttelemaan märkäpukuun ennen kisoja. Vaikka hallissa uiminen sujuisikin niin avovesiuinti märkäpuvulla on kuin hyppäisi maantiepyörältä maastopyöränpäälle.

 

Pyörällä olen panostanut talven aikana vain maantiepyörällä ajamiseen. Muutaman talvisen lumipolkulenkin tein helmikuussa, kun en ottanut hiihtosuksia treenivalikoimaan lainkaan. Nyt olen ottanut alle myös aika-ajopyörän, jolla pääsen tositoimiin ensimmäisen kerran Vantaa Triathlonin perusmatkalla. Vanajanlinnalla sekä SM-sprintissä ajetaan todellisella maantiepyörällä, kun Triathlonliitto teki sääntömuutoksen koskien lisätankoja. Nyt kaikki lisätangot tai sellaisiksi luokiteltavat ovat kielletty eli myös ne jarrukahvojen sisäpuolelle jäävät. Tämä on mielestäni ihan kiva uudistus niin pyörä pysyy yksinkertaisena.

 

Kevään ensimmäinen kunnon lenkki Specialized Shivillä. 

 

Juoksujalkojen kehittäminen oli suuressa osassa etelän leirillä. Viime vuonna juoksu tökki aika pahastikin välillä. Talvella päätin, että on aika ottaa erilaisia juoksutreenejä ohjelmaan mukaan. Tähän asti juoksutreenaaminen on pyörinyt ajan ja kilometrien keräämisen ympärillä. Aloitin sisällyttämällä 200 m vetoja treeneihin. Lisäsin myös kilometrin vetotreenejä ja kovia juoksuja pyörän päälle. Radalla ajat kyllä paranivat, joten treenit toivat uutta sysäystä juoksuun. Mielenkiintoista nähdä miten tämä näkyy kisasuorituksessa kesän aikana.

 

Juoksutreeniä Espanjassa.

 

Ensi viikolla starttaa Triathlonkesä 2017. Nähdään kesän koitoksissa!

 

 

 

02.06.2017 14:041 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Juoksua pilvien päällä - On CloudFlow

 

Hetki on vierähtänyt viime kirjoittelusta.

 

Joululeiriltä palattiin takaisin Suomen talveen, mikä sinänsä oli mukavaa vaihtelua. Pimeässä talvessa on helpompi levätä ja ottaa kevyempää treenijaksoa kuin auringossa kuivilla teillä.

 

Uimahallit ovat Suomessa myös huippukunnossa. Varma lämminvesi suihkussa ja sauna uintitreenin jälkeen on pieniä mukavuuksia, joita kaipaa niiden puuttuessa. Tampereella on myös 50 metrin allas, joka on hieno asia. Vaikka allas onkin periaatteessa vain 25 metriä pidempi kuin lyhyt allas, huomaa eron ensimmäisillä uintikerroilla. Trainesensen Rikun kanssa aloimme heti hiomaan uintitekniikkaa älylättärin avulla. Keskitalvella näitä tekniikka-asioita on hyvä hioa kuntoon. Leirin aikana otevaihe vedosta oli parantunut, mikä oli hyvä juttu. Helmikuussa tulikin vietettyä hyvin aikaa uimahallissa, jossa treeniolosuhteet olivat kohdillaan.

 

Suuntasin myös toiseen halliin treenaamaan nimittäin Pirkkahalliin, jotta pääsisin ratajuoksun tuntumaan ja kehittämään juoksuani hieman tarkemmilla treeneillä. Aloitin 200 metrin vedoilla ja lopulta pääsin Annin kanssa tekemään pyörä-juoksu yhdistelmätreeniä erilaisilla juoksuvauhdeilla.

 

Yhteistreeniä Annin ja Venlan kanssa Pirkkahallissa!

 

Samalla pääsin kunnolla testaamaan uusia On-juoksukenkiäni, kun ulkona tiet olivat lumessa ja jäässä. Sveitsiläiset On-juoksukengät ovat kehitelty erityisesti luonnollista juoksuaskelta tukeviksi. Droppi on matala 4 – 6 mm ja pohjassa on erityinen rakenne tukemaan juoksua. Tällä hetkellä treenaan CloudFlow – kengillä, joilla uskon juoksevani ainakin ensikesän pidemmän matkan triathlonit. CloudFlow-kengät ovat todella kevyen tuntuiset ja materiaali on hengittävää. Myös varpailla on mukavasti tilaa, kun kenkä on hieman leveämpi päkiän kohdalta.

 

On CloudFlow juoksukengät

 

Aikaisemmin juoksin paljon korkeamman dropin kengillä ja pelkäsin vähän vaihtaa matalampaan, jos se aiheuttaa jotain ongelmia jaloissa. Vaihto onnistui kuitenkin hyvin ja olen nauttinut On-juoksukengillä juoksemisesta. On-juoksukengät ovat uusi juttu Suomen markkinoilla ja niitä pääsee testaamaan ainakin viikonloppuna GoExpossa, jossa merkki on isosti esillä.

 

 Innostuin neulomaan säärystimet juoksuun ulkokeleille. 

 

 

Juoksun kehittäminen on nyt työn alla. Uinnissa olen päässyt suhteellisen hyvin tekniikkaharjoittelun kautta käsiksi oikeisiin ja eteenpäin vieviin liikeratoihin. Juoksuun tarvitsen kuitenkin reilusti lisää vauhtia ja kovuutta kesän kisoja ajatellen. Saa nähdä miten treenit purevat kevään aikana.

 

 

14.03.2017 18:261 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Talven treenejä ja Joulun odotusta

 

Joulu on jo ovella ja talvi pimeimmillään. Kesälajin urheilijalle tämä merkitsee, että treenikausi on parhaimmillaan. Ensi kesän kisat tuntuvat vielä suhteellisen kaukaisilta eikä treeneissä kannata puskea itseään liian ahtaalle, sillä talvi on pitkä. Nyt on aikaa tehdä hyvää perustreeniä hyvällä energialla ja keskittyä myös kehittämään lajitekniikkaa kunnon ohella. Lähempänä kilpailuja treenejä tulee usein sekoittamaan ajatukset lähestyvistä kisoista ja olotilojen tunnustelut.

 

Loppu vuoden treeneihin olen onnistunut saamaan tasapainoisesti pyöräilyä, juoksua ja uintia. Marraskuun lopussa juoksin Benidorm puolimaratonin. Nyt kyseessä oli oikea asfaltilla juostava puolimaraton. Ratakin oli täysin tasainen lukuun ottamatta yhtä kilometrin pituista nousua, joka oli löydetty radalle Benidormin kaupungista. Tapahtuma oli isoin juoksutapahtuma johon olen osallistunut. Lähtijöitä oli 2600, joista noin 1000 tosin juoksi 10km kilpailumatkan, mutta lähtö tapahtui samaan aikaan. Onnistuin työntämään itseni eturiviin starttiviivalle ja tulihan siitä aivan liian innokas startti, joka kosti aika pahasti ensimmäisen kilometrin jälkeen. Löysin kuitenkin oman vauhtini ja onnistuin juoksemaan koko matkan noin 4:32 min/km vauhtia. Loppuajaksi tuli näin 1:35:30, johon olin ihan tyytyväinen näin treenikaudella. Naisten kokonaiskisassa olin sijalla 10.

Puolimaratonista palautuminen lähti yllättävän hyvin käyntiin ja kärsin lihaskivuista paljon vähemmän kuin kesällä. Olin kuitenkin melkoisen väsynyt, kun tiistaina sain itseni altaan reunalle palauttelevalle uinnille. Siinä tuli taas huomattua, että kyllä ne jalatkin paljon tekee uidessa.

 

Jo hieman perinteeksi muodostunut joululeiri Espanjassa on antanut minulle hyvän tilaisuuden ajaa määrää maantiepyörällä, jotta jalka olisi ensi kesänä valmiimpi aika-ajopyörän päälle. Viime vuonna tähän aikaan ajoin vain maastopyörällä ja talven aikana muutamia kertoja aika-ajopyörällä sisällä rullilla. Aloitin maantiellä ajon Suomessa vasta lumien sulaessa. Nyt uskoisinkin jalan olevan hyvässä kehitysvauhdissa ensi kesää ajatellen. Uintia olen onnistunut pitämään tasaisesti ohjelmassa viikoittain sisältäen kovia ja kevyitä treenejä sekä tekniikan hiomista. Lisäksi ohjelmassa on ollut kävelyvaelluksia vuorilla, joiden uskoisin vievän juoksujalan kestävyyttä oikeaan suuntaan.

 

 

 

Tyhjät tiet vuorilla!

 

 

Paljon on tullut myös mietittyä treenien lomassa kehon ja mielen tasapainoa. Monesti huomaan mieleni laukkaavaan jo kauempana kuin mitä keho pysyy perässä. Tässä piileekin omat riskinsä. Monesti keskeneräinen keho pystyy tekemään suuriakin fyysisiä temppuja, jos mieli niin haluaa. Tämä ei kuitenkaan ole kestävä tila. Kun tätä mielen ja kehon epätasapainoa kestää liian kauan, keho pettää. Onkin huomattavan tärkeää pysähtyä tutkimaan omia fyysisen kehon rajojaan ja tuoda mieli niiden tasolle. Tällöin voi saavuttaa mielen ja kehon tasapainon sekä jatkuvan kehityksen tilan.

 

Välillä ensi kesän triathlonkisat pyörähtävät jo mielessä, mutta vielä on aikaa tasapainoiselle treenaamiselle sekä mielen ja kehon yhteyden etsimiselle.

 

Toivon kaikille blogin lukijoille sekä tukijoille ja sponsoreille oikein Rauhallista Joulua ja uusia tuulia Uudelle Vuodelle 2017!

 

20.12.2016 17:111 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Heikkouksista vahvuuksia

Ensimmäinen kokonainen triathlonkauteni päättyi syyskuun alussa suomenmestaruuteen maastotriathlonissa. Mukava päätös kaudelle triathlonin nimissä.

 

Kauden aikana olin kuitenkin havainnut heikkouteni triathlonissa enkä malttanut olla menemättä muutamaan polkujuoksu kisaan syyskuun aikana. Ensin kävin juoksemassa Jämi142 triplakilpailun yhden osakilpailun Jämi21, joka on puolimaraton polkujuoksuna. Muut osakilpailut ovat maastopyöräilyä ja hiihtoa.  Jämi21 juostiin tunnetussa urheilukeskuksessa Jämijärvellä. Paikka on itselle tuttu lukuisilta treeni- ja kisakerroilta maastohiihdon merkeissä. Nyt olin kuitenkin tullut juoksemaan puolimaratonin metsässä. Kisa oli vain viikko maastotriathlonin jälkeen ja ensimmäisen 5km aikana sain tuntea sen mitä olin aavistellut. En ollut oikein palautunut vielä viikontakaisesta kisasta. Päätin rauhoittaa juoksua, sillä halusin juosta koko matkan ainakin treenimielessä.

 

Jämin kisareitti oli hienoa polkua koko matkan. Vain muutama hiekkatieosuus katkaisi jatkuvan polulla juoksemisen. Onnistuin juoksemaan kisan maaliin 6. sijalla. Tärkeintä itselle oli kuitenkin saada kunnon juoksua jalkoihin ja sitä kyllä sain Jämin poluilta.

 

Viikko Jämin juoksukisan jälkeen kävin juoksemassa vielä Teivo Trail Cupin viimeisen osakilpailun Tampereella. Tiesin radan olevan todella rankka ja päätin valita 10km matkan 20km sijaan. Juoksu tuntui jo paljon paremmalta kuin Jämillä ja kisasta jäi hyvä mieli sekä 2. sija.

 

Teivo Trail Cupissa

 

Loppu syyskuun päätin ottaa sitä kuuluisaa off-seasonia (ylimenokausi) ennen lokakuuta, josta olin päättänyt aloittaa uutta treenikautta ainakin paperilla. Olikin siis hyvää aikaa keskittyä toiseen heikkouteeni eli uintiin. Koko vuoden olen päässyt auttamaan Trainesensen Rikua heidän kehittämän älylättärin testaamisessa. Älylättärin avulla opin ymmärtämään kuinka käsivetoni tapahtuu ja kuinka sitä pitäisi muuttaa, että voimat suuntautuvat oikeaan suuntaan. Tavoitteena on todentaa kuinka paljon apua älylättäri tuo uintivalmennukseen. Nyt oli hyvä aika tarrautua tekniikan kehittämiseen ja oikeiden treenien löytämiseen tekniikkadrilleistä fysiikankehittämiseen. Syyskuun toisella puoliskolla teimme altaalla nopeudentuoton kartoituksen, jotta näkisimme mikä on lähtötaso ja mihin suuntaan kehitystä tulisi suunnata.

 

Lisäksi teimme tarkkaa tekniikkatreeniä niin, että uin älylättärin kanssa, jonka jälkeen pääsin heti näkemään mitatun datan Rikun älypuhelimen näytöltä. Analysoimme miksi datan avulla piirretty käyrä näytti siltä miltä näytti ja ymmärsin mitä tein oikein tai väärin. Riku pystyi heti kertomaan uuden tekniikka vinkin, jonka avulla saimme uutta dataa ja vertaamalla vanhaan näimme muuttuiko tekniikka oikeaan suuntaan. Datan avulla pääsin myös vertaamaan omaa käsivetoani oikeiden uimareiden käsivetoon ja ymmärsin missä virheeni sijaitsee.

 

Älylättärin mittaaman datan avulla pystyimme rakentamaan syyskuunlopulla oikeaan suuntaan vievää runkoa treeneille. Uusi treenikausi onkin ollut hieno aloittaa, kun sävelet on selvät mistä aloittaa uinnin kehittäminen. 

 

Lokakuun alussa koitti vihdoin aika seurata pitkän matkan triathlonin Hawajin MM-kilpailuja. Tätä lähetystä oli odotettu koko vuosi. Pari viikkoa ennen kisäpäivää sosiaalinen media oli pullollaan upeita päivityksiä Hawajilta. Kaisan johdolla suomalaismenestys oli kisoissa hienoa ja antoi lisäpotkua omiinkin treeneihin.

 

Jämillä ennen starttia

20.10.2016 16:182 vuotta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Lapin taikaa ja SM-kultaa

 

Finntriathlon Tahkon jälkeisen viikon jälkeen aloin pääsemään taas paremmin kiinni maastopyöräilyn lainalaisuuksista ja maastotriathlonin SM-kilpailut alkoivat todella kiinnostamaan. Oli myös helppoa päästä taas harjoittelusta kiinni täydenmatkan kilpailun jälkeen, kun ohjelmassa olikin aivan erilaista pyöräilyä mitä olin koko kesän tehnyt.

 

Vuosi sitten kisasin Espanjassa muutaman maastotriathlonin ja silloin jo totesin, että uinnilla ei ole niin suurta merkitystä, jos osaa ajaa maastopyörällä. Jätinkin uinnin vähemmälle ja nautiskelin metsässä ajamisesta senkin edestä.

 

Ennen SM-kisoja tiedossa oli Jukan kisareissu Lappiin Saariselälle, jossa järjestetään Suomen ainoa maastopyöräetappikilpailu. Tiedossa oli siis hieno reissu päästä treenaamaan uusiin maisemiin, mutta samalla myös tiukkaa huoltamista hieronnasta etappien huoltopaikkojen kiertämiseen. Matkalla Saariselälle poikkesimme Iso-Syötteelle ajamaan Syöte MTB:n kisareitin tulevaa kautta ajatellen. Iso-Syöte on mielenkiintoinen maastopyöräkohde, sillä polkuverkostoa paikasta löytyy todella paljon ja hotelli sekä mökit sijaitsevat Iso-Syötteen huipulla. Muutama pieni järvikin löytyy maisemasta, jossa pääsin vähän uimaan SM-kisoja ajatellen. Oltiin tosin tultu jo sen verran pohjoiseen, että vesi alkoi olemaan kylmää ja totesin, että Saariselällä ei varmaan tarvitse haeskella uintipaikkaa.

 

Syötteellä vielä tarkeni hetken uida.

 

Lopulta päästiin Saariselälle, jossa erämaan hienous oli käsin kosketeltavaa. Nautin todella tyhjyydestä, pitkälle näkemisestä, kylmästä tuulesta ja hiljaisuudesta. Täytyy varmaan ensi kesänä harkita Finntriathlon Levin kilpailuun osallistumista, sillä Lapin teiden pitkät suorat pienellä nousukulmalla houkuttelivat ajamaan aika-ajopyörällä.

 

Erämaassa jalkalenkillä

 

Saariselkä MTB meni hienosti ja Jukka onnistui nappaamaan kokonaiskisan voiton kahdella etappivoitolla ja yhdellä 3. sijalla.

 

Kilpailureissun lomassa onnistuin ajamaan muutamia pidempiä maastopyörälenkkejä Saariselällä. Maastotriathlonin SM-kisapaikalle päästäessä maastopyörätuntumaa alkoikin olemaan jo ihan mukavasti verrattuna Tahkon jälkeiseen viikkoon. Kilpailumatkana oli 4 kertaa 10km kierros. Kierros sisälsi pääasiassa ajettavaa ja laadukasta polkua höystettynä nopealla asfalttiosuudella, jossa syöminen ja juominen onnistui hyvin. Polut eivät olleet mitään karmeaa röllipolkua suossa vaan sopivasti juurilla ja kivillä höystettyä neulaspolkua, jossa ajaminen on nautinnollista.

 

 

Kisa-ajoa

 

Kisapäivän keli oli mitä hienoin ja Saimaan vesikin oli vielä +17 asteista. Kilometrin uintiin meni merkittävän kauan jopa nopeimmilla uimareilla. Jos matka oli oikein mitattu, niin aikaa kului varmasti sivuaallokossa, joka löi melkoisesti puolenvälin jälkeen. Selvisin kuitenkin uinnista mukavasti ensimmäisenä naisena vaihtoon vaikka uintitreenit olivat jääneet aika vähiin.

 

Maasturi alle ja menoksi. Olin odottanut innolla pyöräosuutta ja nyt sain rymistellä poluille. Ensimmäinen kierros oli hieman kankeaa. Reidet olivat yllättävän tönköt uinnin jäljiltä. Ehkä hieman vilpoinen vesikin kangisti kuitenkin. Ajaminen parani kierroskierrokselta, kun polut tulivat paremmin tutuiksi. Ero taakse tuntui kasvavan kokoajan. Nautin poluilla kilpaa ajamisesta.

 

 

Neulaspolkua!

 

Viimeiseltä kierrokselta vaihtoon ja vielä 10 km maastojuoksua edessä. Juoksurata muistutti ehkä enemmän hiihtäjien testijuoksurataa kuin omissa mielikuvissani olevaa maastotriathlon juoksurataa. Juoksu kulki vanhaa kilpalatupohjaa käytännössä alusta loppuun. Olisin toivonut kunnon polkujuoksua, mutta sitä lupailtiin sitten ensi vuoden kisaa.

 

 

Saimaanrannalla! 

 

Selvitin juoksun kuitenkin suhteellisen vahvasti ja ylitin maaliviivan maastotriathlonin Suomenmestarina!

Hienoa päättää triathlonkausi voittoon.

Iso kiitos kaikille sponsoreille ja lähimmille tukijoukoille!

 

 

Voitto kotiin!

 

Voiton kruunasi vielä tieto siitä, että kilpailu tulee olemaan ensi vuonna osa Xterra-sarjan World Touria. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jaossa on paikkoja Xterran MM-kilpailuihin Hawajin Mauille. Toivottavasti tämän myötä saadaan myös kovia nimiä mukaan Suomen osakilpailuun.

 

Innolla odottaen seuraavaa triathlon kesää 2017,

 

Sonja

09.09.2016 16:592 vuotta sitten

  • Näytä kommentit (0)
«««««««12»»»»»»»