Joroisten puolimatka onnistumisia ja pettymyksiä

24.07.2018 10:1421 päivää sitten

 

Pari päivää olen nyt joutunut sulattelemaan Joroisten puolimatkan onnistumista/pettymystä ennen kuin innostuin kirjoittamaan siitä blogia.

 

 

Kisaan lähtemistä varjosti pahasti nivuskipu vasemmalla puolella. Edellisenä päivänä kipu tuntui vielä kävellessäkin enkä uskaltanut edes lähteä kokeilemaan mitään vartin verryttely juoksua, kun tiesin, että kipu ei ole lähtenyt mihinkään kahden viikon juoksulevolla. Yritin painaa asiaa pois mielestä ja keskittyä hyviin tunteisiin uinnissa ja pyörällä, joiden takia halusin kuitenkin kisaan lähteä vaikka nivunen oli huono.

 

Perjantaina saavuttiin kisapaikalle ja menin suoraan uimaan. Vesi oli niin lämmintä rannassa, että se melkein kiehui! Tein hyvän uinnin ja sitten kohti majoitusta.

 

Kisapäivä valkeni trooppisen kosteana. Uskomaton keli! Oli sateista ja harmaata, mutta silti niin lämmintä, että pystyi verryttelemään uimalla pelkällä kisapuvulla ja ylös noustessakaan ei tullut kylmä, kun odotteli starttia. Harvinainen yhdistelmä Suomessa.

 

Uintistartti odotellessa.

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Uinti oli tosiaan ilman märkäpukua ja starttia aikaistettiin 30 min aivan viime tipassa ukkosten takia. Onneksi ehdin kuitenkin hoitamaan kaikki valmistelut normaalisti. Lähdin hakemaan varmaa uintia ja toivoin, että Trainesensen Rikun kanssa tehdyt älylättäri-treenit näkyisivät tällä kertaa uintiosuuden loppuajassa. Ja niinhän siinä kävi! Paransin viime vuoden märkäpuku-uintiaikaa 1 min 10 s, joka on hieman epänormaalia, koska normaalisti ilman pukua pitäisi uida 5-8s / 100m hitaammin kuin märkäpuvulla. Lisäksi kärkinaisiin ero uinnin jälkeen oli 1,5-2min, kun viime vuonna samoihin naisiin ero oli melkein 5 min!

Uintiosuus teki Joroisten kisasta puoliksi onnistuneen, koska uintini on jotenkin junnannut paikallaan pari vuotta ja nyt näin kehitystä kellossa.

 

Uinnin ratautuminen. Äkkiä korvatulpat pois, että kuulisi kuulutuksesta eron kärkeen. 

Kuva: Bullseye Photography

 

Hyvin onnistuneen uinnin jälkeen pyöräosuus lähti hieman takkuisesti liikkeelle. Putosin alkumatkasta yhden sijan, mutta kääntöpaikalle tultaessa näin, että seuraavat sijat ovat todella lähellä. Käännyin ja lähdin ajamaan heitä takaa. Ajattelin, että puristan hetken kovempaa ja selkien pitäisi tulla kiinni melko nopeasti, mutta niin ei käynyt. Tajusin, että minut ohittanut kilpailija ohitti tietenkin heidätkin ja juna karkasi. Pääsin takaisin Joroisten tielle ja näin seuraavat sijat ryhmänä edelläni. Joroisille päin ajettaessa sain vielä tosi hyvän puristuksen päälle ja Joroisten kääntöpaikan jälkeen sain porukan kiinni, kun lähdettiin toiselle kierrokselle. Tajusin, että eipä mikään ihme, jos selät karkasivat, kun 10 m peesiraja oli kaventunut kolmeen metriin! En voinut kuin jäädä seurailemaan tilannetta turvalliselle etäisyydelle ja odottamaan, että tuomari tulee heiluttamaan viiden minuutin aikasakkoa kisakavereille. Harmillisesti kuitenkin kävi niin, että yksikään tuomari ei saavuttanut 45km matkalla puolimatkan SM-kisoissa naisten yleisen sarjan sijoja 2.-5. ja selvät aikasakot jäivät saamatta. Edellisen päivän kisainfossa päätuomari piti niin hienon tuomarointipuheen, että olin aivan varma, että tällä kertaa rehtikisaaminen voittaa, mutta niin ei valitettavasti käynyt. Ehkä ensi vuonna tuomarineuvosto pystyy seuraamaan kiinteästi yleisen sarjan SM-lähtöä, jota kuitenkin palkintojen perusteella pidetään suuressa arvossa.

 

Vauhdin hurmaa!

Kuva: Bullseye Photography

 

Pyörältä nousin sitten sijalla viisi muiden tuntumassa ja porukalla lähdettiin juoksemaan. Nivuseen ei sattunut ensimmäisen kierroksen aikana, mutta jouduin päästämään muut karkuun. Näin pystyin pysymään omassa tavoite vauhdissa, jonka ajattelin kestävän loppuun, jos kaikki menee hyvin. Tokalle kierrokselle lähdettäessä nivunen kuitenkin muistutti itsestään ja hetken päästä molemmat nivuset ja etureidet vetivät pökkelöksi ja jalat muuttuivat tosi raskaiksi. Juoksuvauhti tippui todella pahasti ja alkoi satamaan kaatamalla. Loppumatka olikin sitten murheen murtama. Kengät painoivat, nivusiin sattui ja vesilätäköitä ei edes pystynyt enää kiertämään. Kisa oli ohi ja hiippailin lenkkivauhtia maaliin ja suihkuun. Pettymys.

 

Uinti ja pyörä tekivät kisasta onnistuneen, mutta juoksusta löytyi pettymys, johon olin kyllä jo varautunut, joten eiköhän tästä ylitse päästä. Nyt pitää vain saada nivunen kuntoon ja ammentaa motivaatiota todella onnistuneesta uinnista.