#terästehtaanjohtaja, osa 2

15.12.2017 08:145 kuukautta sitten

Aika usein saa lukea eri blogeista ja somesta kuinka aika on vierähtänyt ja ei ole ennättänyt kirjoittaa blogiin juttua, mutta katsokaas nyt kun vaan sain tekstiä raapustettua. Tuttua tekstiä?  Kirjoitin elämäni ensimmäisen blogitekstin vajaa kaksi vuotta sitten, eikä kirjoittaminen varsinaisesti ole ollut koskaan mikään ongelma. Ajattelin silloin, että voisihan sitä blogia kirjoitella, eihän se ole muuta kuin kirjoittaa. No nii-i, en tiedä miten se aika vaan on rientänyt eikä tekstiä ole saanut tänne asti kirjoitettua. 

 

Olen ollut enempi tai vähempi vastuussa Finntriathlonin järjestelyistä vuodesta 2007 asti. Silloin tapahtuma oli muutaman joroislaisen harrastajan pieni harrastus ja kesäinen rypistys. Toki ei silloin niinkun ei nykyisinkään, tämä ole mikään yhden miehen show ja haluankin kiittää aivan käsittämättömän hienoa tiimiä, joka minulla on ja on ollut ympärilläni näinä vuosina. Ilman tätä tiimiä meidän pienestä harrastuksesta ei olisi ensin kehittynyt ensin hieno pienen kylän mega-tapahtuma, sen jälkeen kansallinen suurtapahtuma, siitä kotimaiseksi kilpailusarjaksi ja viimeisin käänne olikin jo sitten melkoinen kun päästiin osaksi kansainvälistä triathlonbrändiä ja meistä tuli osa IRONMAN - sarjaa. Voi sitä tunnetta, kun sain allekirjoittaa sopimuspaperin. Pieni askel yhdelle ihmiselle, mutta suuri askel koko suomalaiselle triathlonyhteisölle! Tuleva vuosi on Finntriathlonin 35 v -juhlavuosi ja erityisesti haluaisin tässä yhteydessä mainita niiden ihmisten panoksen, jotka pitivät Finntriathlonin hengissä silloin, kun harrastajia ja osanottajia ei ollut kuin murto-osa nykytasosta. On täysin mahdollista, jopa ilmeistä, että ilman 2000-luvun alkuvuosien sissitaistelua lajin ja tapahtuman olemassaolosta ei tätäkään juttua nyt kirjotettaisi.

 

Se tie, jonka olemme kulkeneet reilussa kymmenessä vuodessa, on ollut käsittämättömän hieno ja vaatinut toki veronsa. Jos olisin käyttänyt saman ajan, jonka ole käyttänyt miettiessäni seuraavaa askelta miten tapahtumia kehitetään, treenamiseen voi olla, että olisin saavuttanut urheilijana enemmän. Jos olisin käyttänyt saman ajan vaikka jakamalla ilmaisjakelulehtiä, minkä käyttänyt tapahtumien rakentamisessa, todennäköisesti minulla olisi rahaa aika paljon enemmän. Riippumatta siitä mikä olisi ehkä ollut järkevää, olen vain tehnyt. Aika paljon on tehty ja paljon on tapahtunut. Aika usein on tuntunut raskaalta ja jopa epätoivoiselta, mutta olen vain jatkanut. Kaikesta huolimatta jotenkin on vain tunne, että tämä tarina on vasta alussa ja tällä hetkellä koen suurta motivaatiota kirjoittaa tarinaa edelleen. Olenko hullu vai tyhmä, sen aika näyttää?

 

Siitä on nyt tasan kuukausi kun tein viimeisimmän ison ratkaisun. Jälleen vailla minkäänlaista järkeä ja realismia irtisanouduin lapsuuteni haaveammatista, tukevasta ja turvallisesta kaupungin virasta ja aloitan täysipäiväisenä terästehtaanjohtajana. Eipä sitäkään olisi kymmenen vuotta sitten kukaan uskonut, että Finntriathlon työllistää täysiaikaisesti ympäri vuoden kolme henkilöä. Oikein rentouttavaa joulun aikaa ja kireitä ketjuja kaikille vuodelle 2018! Yritän pitää seuraavaan kirjoitukseen lyhemmän välin.

 

- Juuso Kutvonen

 

Terästehtaanjohtaja on kesäisin ns "kädet savessa" eikä joka kesä ei saada napattua edes tuoretta kuvaa.