Triathlonkausi avattu!

05.06.2018 10:315 kuukautta sitten

 

Viikonloppuna kisattiin Vanajanlinnalla Finntriathlon sarjan ensimmäinen kilpailu sprinttimatkan merkeissä. Kisapaikka alkaa olemaan jo mukavan tuttu, kun kisasin jo kolmatta kertaa Vanajanlinnalla. Kisan kannalta tuttuun paikaan on aina mukava tulla, kun tietää tarkalleen mistä kaikki löytyy ja miten kisa-alue on suunniteltu. Tällöin kisa-aamun tarkan suunnitelman voi piirtää mieleen jo edellisenä iltana, joka laskee mukavasti kisastressiä.

 

Naisten starttia oli nyt aikaistettu edelliseen vuoteen nähden ja startti oli jo klo 10. Aikaisempi startti sopi minulle kyllä hyvin, sillä aamustarteissa vireystila pysyy parhaimmillaan. Tuosta klo 10, kun mennään yli alkaa päivän paras vireystila laskea ihan normaalina arkipäivänäkin. Toinen plussa kisapäivälle oli, että keli oli edelleen hieno ja lämmin sekä erityisesti veden lämpötila oli kohdillaan 18,6 C astetta, joka oli noin 4 astetta enemmän kuin viime vuonna!

 

Triathlonkisoissa aika ennen starttia katoaa jotenkin huomaamatta. Joskus nuorena maastohiihtokisoissa oli suksien testaamisen jälkeen vielä aikaa istua pukukopissa ja odottaa kuumeisesti omaa starttia. Triathlonkisoissa saan aikaa tuhrautumaan eri välineitten räpläämiseen, tarkistamiseen ja vaihtoalueelle viemiseen. Lopulta huomaan, että verrytelläkin pitäisi, mutta sitten pitää vielä kiskoa märkäpuku päälle ja päästä rantaan. No märkäpuku menee nyt kyllä hienosti päälle, kun sain hankittua paremman kokoisen puvun triathlonmessuilta. Lisäksi ennen kisaa olin ehtinyt jo kolmen viikon ajan käydä avovedessä, kun viime vuonna vedet oli niin kylmiä, että kävin pikaisesti kerran uimassa ennen kisaa.

 

Lopulta päästiin veteen ja lähtöviivalle. Tällä kertaa naisten startissa oli ensiksi yleinen sarja ja nuorten sarjat, joka teki uinnista kyllä mielenkiintoisemman, kun startti ryhmä oli tasavertaisempi uintivauhdissa niin porukka pysyi kasassa paremmin. Edellisinä vuosina olen saanut aika yksin uida, mutta nyt oli koko matkan joku lähettyvillä. Näissä tilanteissa tietenkin hieman pelkää, että voi saada osumia muilta uimareilta. Onnistuin kuitenkin pitämään itseni aina rauhallisena, kun joku osui jalkoihin. Tällä kertaa onnistuin nousemaan vedestä sen verran hyvin, että kun saavuin vaihtoalueelle pääsin ensimmäistä kertaa näkemään kisan kärjen. Vähän sain siitä tietenkin innostusta vaikka märkäpuku olikin vielä päällä ja kärki oli jo pyörillä.

 

Rantaviivalla.

Kuva: Bullseye Photography

 

Pyörällä lähdin heti ajamaan porukkaa kiinni ja onnistuinkin saavuttamaan kakkosryhmän, jonka edellä oli kolmen hengen kärkiporukka. Porukalla yritettiin hieman vuorovetoa, mutta tunsin, että vauhti ei taida riittää kärjen kiinni ajamiseen ja irtikin tuntui olevan vaikea päästä. Lopulta porukasta oli jäljellä kolme, kun pääsimme juoksuvaihtoon.

 

Pyöräosuus

Kuva: Bullseye Photography

 

Juoksuun lähtiessä olin neljäntenä ja tiesin, että ainakin kolmanteen sijaan pitäisi olla mahdollisuudet. Olin tosin pyörällä hermoillut ja mietin onko juoksujaloissa enää iskua pitkälle. Lähdin itselleni vähän liian haipakkaa, jolla sain puristettua ensimmäisen kierroksen aikana itseni kolmannelle sijalle ja noin 5 s eron. Tilanne kuitenkin tasoittui ja ero taakse pysyi 5 sekunnin paikkeilla loppumatkan.

 

Juoksun hurmaa

Kuva: Bullseye Photography

 

 

Maaliviivan onnistuin ylittämään iloisesti kolmannella sijalla kuuden sekunnin turvin. Tiukkaa oli kyllä viimeiset kilometrit!

 

Vanajanlinnan kisasta jäi positiiviseksi tulokseksi lopputuloksen lisäksi uintiosuus, jonka sain pidettyä hallinnassa tasaisella vauhdilla. Itsellä on ollut vähän ongelmana, että startin jälkeen uintitekniikka hajoaa ja saan uudestaan juonesta kiinni viimeisillä poijuilla. Toivottavasti muistan tämän positiivisen kokemuksen ensi viikolla Vantaalla, kun kisailut jatkuu Kuusijärvellä sprintillä ja perusmatkalla.

Maalissa!

Kuva: Bullseye Photography